Fujaira

Paikallista maisemaa Hajarrvuorilla.

Rannikkoa.

Fujaira sijaitsee Uhdistyneiden arabiemiraattien itäosassa Omaninlahden rannikolla. Sen pinta-ala on 1 450 km² ja sen pituus pohjoisesta etelään on noin 70 kilometriä. Sen naapuriemiraatteja ovat Sharja ja Ras al-Khaima. Pohjoisessa sillä on kansainvälinen raja Omanin kanssa[2] Musandamin niemimaalla.[3] Hajarvuorten ja rannikon väliin vuorten itäpuolella jää kapea rannikkotasanko. Alue tunnetaan nimellä Šamaliyya.[4] Fujairan aluetta pilkkovat lukuisat muihin emiraatteihin kuuluvat enklaavit ja rajan kulkua ei ole kaikkialla määritelty täysin selvästi.[3]

Fujairan kaupunki sijaitsee emiraatin eteläosassa[2] muutaman kilometrin päässä meren rannikolla Wadi Hamin suulla.[2] Fujaira on emiraatin pääkaupunki ja suurin kaupunkikeskus.[3]Emiraatin muita kaupunkeja ovat al-Kurayya, Murbih ja Dadna.[4] Dibban kaupunki pohjoisessa kuuluu emiraattiin vain osittain. Loput ovat Sharjan ja Omanin puolella.[3]

1400- tai 1500-luvulla rakennettu Al Bidyan moskeija lukeutuu maan vanhimpiin.[5]

Fujairan hallitsijoiden 1900-luvun puolella käyttämä Al Haylin linna.

Fujairan historiaa on 1800-luvulta lähtien leimannut kilpailu Al Qasimien suvun hallitseman Sharjan emiraatin kanssa. Heistä vastustivat Fujairan Al Šarqien suku.[3] Sharja hallitsi alueita nykyisessä Fujairassa ainakin vuodesta 1775. Heidän keskuksensa alueella oli Khawr Fakkan, joka on edelleen Sharjaan kuuluva enklaavi.[4] Fujairan kaupunki muodostui Al Šarqi-šeikki Muhammad bin Mattar al Šarqin perustettua paikalle linnoituksen vuonna 1808.[2] Al Šarqit toteuttivat liittolaisineen useita itsenäisyyteen tähdänneitä kapinoita. Käytännössä Fujairasta oli tullut itsenäinen vuoteen 1886 mennessä. Kun britit loivat alueelle alaistaan Sopimusvaltiota, Fujairaa ei kuitenkaan tunnustettu omana itsenäisenä emiraattinaan, kuten Yhdistyneiden arabiemiraattien muut nykyiset emiraatit tunnustettiin. Sen sijaan Abu Dhabi ja Oman esittivät vaatimuksia alueeseen, joita britit eivät kuitenkaan lopulta hyväksyneet.[3]

Britit tunnustutivat viimein Fujairan hallitsijan aseman vuonna 1952. Sen kanssa tehtiin muiden emiraattien kanssa solmittu sopimus, jolla britit saivat esimerkiksi hoitaa maan ulkopolitiikkaa. Seuraavalla vuosikymmenellä britit ilmoittivat aikeistaan jättää alue. Tarkoituksena oli alun perin perustaa niin sanottu arabiemiirikuntien liitto, johon tuolloin olisivat kuuluneet myös Bahrain ja Qatar.Hanke kuitenkin kaatui ja Fujairasta tuli osa nykyisiä Yhdistyneitä arabiemiraatteja maan itsenäistyessä vuonna 1971.[3]

Fujairan hallitsijat kuuluvat Al Šarqien sukuun. Nykyinen hallitsija on šeikki Hamad bin Muhammad al-Šarqi.[2]

Fujaira lukeutuu Yhdistyneistä arabiemiraateista köyhimpiin.[3] Talous perustuu maanviljelylle ja kalastukselle. Peltoja kastellaan tuomalla vettä Hajarvuoristolta.[2] Viljelyä harjoitetaan etenkin kukkuloilla poispäin rannikolta. Kalastusta harjoitetaan useista Omaninlahden pienistä satamista. Fujairassa on myös rakennettu veneitä ja Fujairan kaupungissa on pienimuotoista teollisuutta. Fujairaan rakennettiin 1980-luvulla uusi konttisatama, minkä jälkeen siitä on tullut huomattava tavaran kauttakulkupaikka.[3] Tästä syystä esimerkiksi monilla karjaa kuljettavilla yrityksillä on toimintaa kaupungissa. Sataman ympärillä on vapaakauppa-alue. Fujairassa hakataan myös kiveä. Kivimurskaa on viety etenkin Dubain ja Abu Dhabin suurten rakennushankkeiden tarpeisiin.[2]

Fujairan asukasluku oli vuoden 2019 keskivaiheilla arviolta 256 256. Luku sisältää myös alueella asuvat ulkomaalaiset. Yhdistyneiden arabiemiiriraattien kansalaisia oli vuonna 2010 64 860.[2]