Fuad I

Ahmad Fuadin isä oli Egyptin kediivi Ismail. Hänen äitinsä oli tšerkessi. Kun Ismail syrjäytettiin vuonna 1879, perhe lähti maanpakoon Italiaan. Italiassa Fuad opiskeli Genovassa ja Torinossa liittyen vuonna 1885 edelleen Italian sotilasakatemiaan. Fuadista tuli tykistöupseeri ja myöhemmin Osmanivaltakunnan sotilasattasea Italiassa. Hän tutustui myös Italian kuninkaalliseen perheeseen. Lopulta Fuad lähti ensin Istanbuliin ja vuonna 1892 takaisin kotimaahansa Egyptiin.[1]

Egyptissä Fuadin veli Hussein Kamel oli noussut kediiviksi, ja hänen kuollessaan 9. lokakuuta 1917 Fuadista tuli uusi kediivi.[1] Tuolloin Egypti oli brittien protektoraatti.[2] Fuadin uskottiin olevan brittimyönteinen, mutta hänestä ei tullut brittien toivomalla tavalla suosittu tavallisen kansan keskuudessa. Egyptissä oli nousemassa nationalistinen liikehdintä, jonka johtohahmoja olivat Sa'd Zaghlul ja tämän Wafd-puolue.[1] Ulkomailla varttunutta hallitsijaa pidettiin vieraana ”turkkilaisena”, ja Fuad ei esimerkiksi koskaan oppinut puhumaan sujuvasti arabiaa. Fuadin sanotaan puhuneen mieluiten italiaa ja hovi oli hänen edeltäjiensä tavoin ranskan- ja turkinkielinen[2] Laajat levottomuudet saivat britit tunnustamaan muodollisesti Egyptin itsenäisenä valtiona vuonna 1922. Tähän liittyen 15. maaliskuuta 1922 Fuad otti Egyptin kuninkaan tittelin.[1]

Hallitsijana Fuad vastusti Egyptin parlamenttia ja demokratiaa. Brittien tuella hän ajoi läpi suurimittaisia laajennuksia hallitsijan valtaoikeuksiin. Kuningas sai nimittää senaatin jäsenistä kaksi viidesosaa ja kuninkaan tuli allekirjoituksella vahvistaa lakien läpimeno. Kuningas käytti jatkuvasti oikeuttaan hajottaa parlamentti, jonka vaalit Wafd usein voitti.[2] Samalla kuningas tuki vähemmistöpuolueita, kuten Ahmad Sidqin vuonna 1930 perustamaa Kansanpuoluetta. Fuad perusti myös Ittihad-puolueen eli Itsenäisyyspuolueen, jonka tarkoitus oli edustaa monarkismia ja vastustaa parlamentarismia. Wafd vastasi järjestämällä levottomuuksia suuren kansansuosionsa turvin.[2] Toisaalta Fuad tuki Egyptin nykyaikaistumista. Tuen kohteena oli esimerkiksi Kairon yliopisto, joka nimettiin vuonna 1925 kuninkaan mukaan. Fuad tuki myös al-Azharin yliopiston uudistuksia, sekä perusti talous- ja maantiedeakatemiota. Ulkomailla vieraillessaan kuningas nautti arvovaltaa, mikä teki myös Egyptiä laajemmin tunnetuksi.[1]

Fuadin kuoltua vuonna 1936 hänen seuraajakseen nousi hänen ja hänen vaimonsa kuningatar Nazli Sabrin poika Faruq[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fuad I Wikimedia Commonsissa