Frottola

Frottola (ital. "huvittavien asioiden sekamelska") oli renessanssin ajan italialainen maallinen laulu. Frottolan - ja etenkin sen alalajin barzelletan - luonne oli humoristinen, usein teatraalisen tunteellinen. Tyypillisiä aiheita olivat rakkaus, juoma ja arjen askareet, ja sanoitukset oli kirjoitettu nimenomaan lauluja varten. Frottolaa pidetään monesti madrigaalin edeltäjänä. Frottoloiden säveltäminen oli aktiivisimmillaan vuosien 1470 ja 1530 välillä. Lauluäänien määrä vaihteli kolmesta neljään, mutta frottoloita saattoi myös esittää yksi laulaja luutun tai kokonaisen soitinryhmän säestyksellä. Musiikillisesti tekstuuri vältteli monimutkaisuutta ja oli usein varsin homofoninen.

Frottoloille omistautuneita säveltäjiä tunnetaan kymmeniä, mutta useimmista heistä ei tiedetä juuri muuta kuin nimi. Säveltäjiä, joiden elämästä on säilynyt enemmän tietoa, ovat mm. Bartolomeo Tromboncino, Marchetto Cara sekä Filippo de Lurano.