Fritz Wetterhoff

Adolf Fredrik (Fritz) Wetterhoff (11. heinäkuuta 1878 Helsinki – 2. joulukuuta 1922 Helsinki) oli suomalainen juristi ja jääkäriliikkeen merkittävä taustahahmo.

Fritz Wetterhoff.

Wetterhoff oli alun perin saksalaista, mutta jo varhain Suomeen kotiutunutta sukua. Hänen vanhempansa olivat metsänhoitaja, kirjailija Onni Kurt Alfred Wetterhoff ja Anna Charlotta Johanna Nescher. Wetterhoff pääsi ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1897, ja hän suoritti oikeustutkinnon 1909. Valmistuttuaan juristiksi Wetterhoff toimi Hämeenlinnassa kaupunginviskaalina. Jo tätä ennen hän oli ollut vuodesta 1906 kaupungissa vt. oikeusneuvosmiehenä ja vt. pormestarina.

Hänen tuloihinsa nähden suurellinen elämäntyylinsä vei hänet kuitenkin vaikeuksiin, ja häntä epäiltiin kavalluksista. Myös hänen seksuaalinen suuntautumisensa aiheutti ongelmia. Jouduttuaan eroamaan 1912 hän toimi jonkin aikaa Helsingissä asianajajana, mutta muutti vaivihkaa Saksaan vuonna 1913 asettuen Berliiniin. Siellä hän tapasi seksologi Magnus Hirschfeldin ja antoi tälle kuvauksensa Suomen homohistoriasta ja homokulttuurista, joka julkaistiin teoksessa Die Homosexualität des Mannes und des Weibes (Miehen ja naisen homoseksuaalisuus), 1914.

Saksassakaan hänen asianajotoimensa ei menestynyt, ja sodan syttyessä hän joutui lopettamaan toimistonsa. Sujuvaliikkeinen ja vakuuttava Wetterhoff hankkiutui Saksan yleisesikuntaan ja esittäytyi siellä Suomen asioiden erikoistuntijaksi tarjoten palveluksiaan Saksalle.

Kun hänelle oli ensin kaavailtu jonkinlaista asiamiestehtävää, Wetterhoff liitettiin vapaaehtoisena Kaartin Jalkaväkirykmentti 2:een. Jo palvelusaikanaan hän piti yhteyksiä yleisesikuntaan, sotaministeriöön sekä Saksan ulkoasiainministeriössä toimineeseen Venäjän ja Pohjoismaiden asioiden tuntijaan.

Wetterhoff oli mukana tekemässä aloitetta suomalaisille vapaaehtoisille Saksassa järjestettävästä sotilaskoulutuksesta. Hänen jättämänsä esitys käsiteltiin tammikuun 26. päivänä vuonna 1915 Preussin sotaministeriössä Berliinissä. Esitys Suomeen tehtävästä maihinnoususta hylättiin, mutta esitys 200 suomalaiselle järjestettävästä sotilaallisesta koulutuksesta hyväksyttiin. Wetterhoff välitti tiedon Suomeen.

Koulutus, joka oli alkanut helmikuussa vuonna 1915, uhkasi jäädä vain neljän viikon mittaiseksi. Suomalaiset toivoivat koulutuksen jatkamista ja laajentamista, mutta Saksan sotaministeriö puolestaan halusi hajottaa suomalaisosaston. Wetterhoffin panos jääkäriliikkeelle oli tässä vaiheessa tärkeä. Hän aloitti Berliinissä sijainneesta suomalaisesta toimistosta käsin puoli vuotta kestäneen vaikuttamiskampanjan jääkärikoulutuksen puolesta Saksan sotaministeriön kantaa vastaan. Wetterhoffin voimakas kampanjointi vei lopulta jääkärien kannalta suotuisaan tulokseen: keisari Wilhelm II määräsi 26. elokuuta suomalaisen koulutus- osaston laajennettavaksi 2000 miehen vahvuiseksi pataljoonaksi erikoisjoukkoineen. Saksan kantaan vaikutti vaikutti se, ettei Venäjä kärsimistään tappioista huolimatta osoittanut rauhanhalua, minkä vuoksi kaikki asiat, joilla saattoi olla merkitystä sodankäynnin kannalta itärintamalla, olivat edelleen ajankohtaisia.

Wetterhoff oli vuonna 1918 virkamiehenä Suomen Berliinin-lähetystössä. Vuonna 1919 hän hoiti Suomen vt. pääkonsulin virkaa Hampurissa, ja myöhemmin hänellä oli virka ulkoasiainministeriön sanomalehtitoimistossa (nyk. lehdistöosasto). Wetterhoff kuoli Helsingissä joulukuun alussa 1922.

Veikko Kerttula ohjasi vuonna 1968 Fritz Wetterhoffin elämään pohjautuvan televisioelokuvan Uhkapeli.[1]