Fritz Sauckel
Fritz Sauckel (Ernst Friedrich Christoph Sauckel, 27. lokakuuta 1894 – 16. lokakuuta 1946) oli korkea-arvoinen virkamies ja Gauleiter natsi-Saksassa. Hän oli ”työvoiman hankinnan täysivaltainen päällikkö” vuodesta 1942 sodan loppuun asti.
Sauckel syntyi Hassfurt-am-Mainissa lähellä Bambergia postimiehen ja ompelijattaren ainoana lapsena. Sauckelin koulunkäynti jäi lyhyeksi hänen äitinsä sairastuttua. Hän liittyi viisitoistavuotiaana Norjan ja Ruotsin kauppalaivastoon purjehtien ympäri maailmaan nousten täysmatruusiksi (Vollmatrose). Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Sauckel oli saksalaisessa aluksessa matkalla Australiaan, kun alus otettiin kiinni. Hän oli internoituna Ranskassa elokuusta 1914 aina marraskuuhun 1919.
Palattuaan Saksaan Sauckel sai tehdastyötä Schweinfurtissa ja opiskeli tekniikkaa Ilmenaussa vuosina 1922–1923. Hän liittyi Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen vuonna 1923 (jäsen 1 395). Sauckel avioitui samana vuonna ja sai kaiken kaikkiaan kymmenen lasta. Hän pysyi puolueen jäsenenä sen lakkauttamisajan ja liittyi julkisesti uudelleen jäseneksi vuonna 1925. Sauckel nimitettiin puolueen Thüringenin aluejohtajaksi (Gauleiter) vuonna 1927 ja hänestä tuli osavaltion hallituksen jäsen 1929. Kansallissosialistisen puolueen valtaannousun jälkeen vuonna 1933 hänet ylennettiin Thüringenin valtionhoitajaksi ja Reichstagin jäseneksi. Sauckel sai myös SA:n ja SS:n Obergruppenführerin kunnia-arvon vuonna 1934.
Toisen maailmansodan aikana Sauckel toimi Kasselin sotilaspiirin valtakunnan puolustuskomissaarina (Reichsverteidigungskommissar Wehrkreis IX) ennen nimitystään työvoiman hankinnan täysivaltaiseksi päälliköksi (Generalbevollmächtigter für den Arbeitseinsatz) 21. maaliskuuta 1942 Albert Speerin suosituksesta. Hän oli suoraan Adolf Hitlerin alainen nelivuotissuunnittelutoimiston kautta ohjaten ja määräten Saksan työvoimasta. Vastatakseen lisääntyneeseen työvoiman tarpeeseen Sauckel hankki väkeä vallatuilta alueilta. Vapaaehtoisen työväen määrä oli kuitenkin riittämätön ja pakkovärväys otettiin käyttöön muutaman kuukauden kuluessa. Viidestä miljoonasta Saksaan tuodusta työläisestä noin 200 000 oli vapaaehtoisesti tulleita. Pääosa hankituista työläisistä oli peräisin itäisiltä alueilta, jossa työvoiman hankintakeinot olivat useasti hyvin raakoja.
Nürnbergin oikeudenkäynti
Sauckel oli syytettynä Nürnbergin oikeudenkäynnissä salaliitosta tehdä rikoksia rauhaa vastaan sekä hyökkäyssodan suunnittelusta, käynnistämisestä ja käymisestä sekä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Hän puolustautui väittämällä, ettei Arbeitseinsatzilla ”ollut mitään tekemistä hyväksikäytön kanssa. Se on taloudellinen prosessi työvoimatarpeen tyydyttämiseksi”. Hän kielsi, että kyseessä olisi ollut orjatyö tai että oli tarkoitus raadattaa ihmiset kuoliaiksi (työllä tuhoaminen) tai että työläisiä olisi kohdeltu huonosti.
Sauckel todettiin syylliseksi sotarikoksiin sekä rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja hirtettiin yhdeksän muun tuomitun kanssa 16. lokakuuta 1946. Hänen viimeiset sanansa olivat: ”Ich sterbe unschuldig, mein Urteil ist ungerecht. Gott beschütze Deutschland!” (Kuolen viattomana, tuomioni on epäoikeudenmukainen. Jumala suojelkoon Saksaa!).
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fritz Sauckel Wikimedia Commonsissa
- Sauckelin todistajalausunto Nürnbergissä (sivulta 72 eteenpäin) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Venäjän federaation valtionarkisto: hirtetty Fritz Sauckel