Fritz Höger

Högerillä ei ollut varsinaista arkkitehdin koulutusta. Högerin perheellä oli puusepänverstas, ja Höger sai nuorena puusepän koulutuksen Elmshornissa. Sen jälkeen hän meni Hampuriin suorittamaan mestaritutkintoa, jonka hän sai valmiiksi vuonna 1899. Tutkinnon suoritettuaan Höger työskenteli teknisenä piirtäjänä hampurilaisessa Lundt ja Kallmorgenin arkkitehtitoimistossa. Neljän vuoden kuluttua Höger meni töihin tulevan appensa Fritz Oldenburgin yritykseen ja meni vuonna 1905 naimisiin Fritzin tyttären Annien kanssa.[1]

Höger avasi oman arkkitehtitoimistonsa vuonna 1907, mutta koska hänellä ei ollut korkeakoulututkintoa, häntä ei hyväksytty jäseneksi Saksan arkkitehtiliittoon. Siitä huolimatta Höger alkoi saada tilauksia asiakkailta, ja hän suunnitteli Hampurin ympäristöön useita yksityistaloja. Tänä aikana Höger kehitti tyypillisen tapansa käyttää rakennuksissa tiiliä, erityisesti klinkkeritiiliä, jotka ovat vankempia ja pakkasenkestävämpiä, koska ne on poltettu korkeassa lämpötilassa. Högerin omaksuma tyyli näkyy selvimmin hänen tavarataloketju Kaufhofille suunnittelemassaan rakennuksessa. Rakennuksessa on vahvoihin pystysuoriin ja vaakasuoriin linjoihin perustuva sommittelu sekä selkeät räystäslinjat ja porrastetut lattiat, kaikki ratkaisuja, joista Höger myöhemmin tunnettiin.[1] Höger suunnitteli Hampurin ympäristöön useita tavarataloja, joista useimmat tuhoutuivat toisessa maailmansodassa.[3]

Högerin tapa suosia tiiltä noudatti Hampurin kaupunginarkkitehtina vuonna 1909 aloittaneen Fritz Schumacherin esittämiä näkemyksiä. Schumacher toi ajatuksensa julki poleemisissa kirjoituksissa, joista keskeisin on vuonna 1920 julkaistu Das Wesen des neuzeitlichen Backsteinbaues (Modernin tiilirakentamisen olemus). Schumacherin tavoin Höger ajatteli, että tiili ja varsinkin klinkkeritiili edustivat saksalaisille tuttua "maanläheisyyttä" koska nämä materiaalit olivat tyypillisiä Pohjois-Saksalle.[1]

Högerin tunnetuin työ on Hampurin Chilehaus, joka rakennettiin vuosina 1922–1924. Chilehausin tilaaja oli varakas salpietarin maahantuoja Henry Brarens Sloman. Chilehaus on korttelin kokoinen suuri toimistorakennus, jossa on valtamerialuksen runkoa mukaileva kaareva tiilijulkisivu, joka huipentuu laivan keulaa muistuttavaan terävään muotoon Pumpen ja Niedernstrassen -katujen kulmauksessa. Högerin toinen huomattava rakennus on Anzeiger-Hochhaus, Hannoveriin vuosina 1927–1928 rakennettu lehtitalo, jonka tilaaja oli kustantaja August Madsack, Hannover Allgemeine Zeitung -lehden julkaisija. Anzeiger-Hochhaus on 51 metriä korkea, ja se oli Hannoverin ensimmäinen pilvenpiirtäjä. Rakennuksen huipulla on vihreä kuparikupoli ja sen julkisivussa on käytetty punaisia klinkkeritiiliä, jotka on koristeltu lehtikullalla. Kupolin alla oli alun perin planetaario, mutta se on nykyisin elokuvateatteri.[1][4][3] Hampuriin Höger suunnitteli lisäksi kaksi merkittävää toimistotaloa, Klosterhof Kontorhausin (1910–1911) ja Sprinkenhof Kontorhausin (1927–1928).[2]

Vuonna 1927 Höger liittyi Völkischer Beobachter -lehden kulttuuritoimitukseen ja vuonna 1931 hän liittyi NSDAP:n eli natsipuolueen jäseneksi. Hän tuki puolueen linjaa toisen maailmansodan aikana. Högerin edustama ekspressionismi ei kuitenkaan vastannut Hitlerin makua. Koska Höger ei suunnitellut rakennuksia natsien suosimalla klassistisella tyylillä, hän ei saanut valtionarkkitehdin asemaa.[1]

• 
  Chilehaus (1922–1924), Hampuri
• 
  Sprinkenhof (1927–1928; yhdessä Hans ja Oskar Gersonin kanssa), Hampuri
• 
  Anzeiger-Hochhaus (1927–1928), Hannover
• 
  Kerrostalo Günther (1928), Hannover.
• 
  Garbátyn savuketehdas (1930–1931), Berliini.
• 
  Wilhelmshavenin kaupungintalo (1937)

• Curl, James Stevens: Dictionary of architecture. Oxford University Press 1999. ISBN 0-19-210006-8