Friisiläinen (hevosrotu)

Friisiläishevoset ovat säkäkorkeudeltaan noin 150–170 senttimetriä[1], oriit ovat kookkaampia kuin tammat. Kantakirjattavan oriin tulee olla yli 160 cm korkea. Friisiläishevosen väri on aina musta, joka tosin saa haalistua auringossa mustanruskean näköiseksi. Valkoiset merkit eivät ole haluttuja ja niistä hyväksytään korkeintaan pieni tähti otsalla.[1] Rotuun syntyy silloin tällöin myös rautiaita, joiden jälkeläisiä ei kuitenkaan hyväksytä. Jouhet ja vuohiskarvat ovat tuuheat ja yleensä hieman kiharat. Friisiläishevonen on kookas ja sopii luonteensa ansiosta monille ratsastajille. Friisiläishevonen omaa yleensä isot ja ilmavat liikkeet. Friisiläisen jalat ja selkä ovat vahvat.

Friisiläishevosta on käytetty paljon myös muiden rotujen jalostamiseen: sitä vietiin esimerkiksi Venäjälle orlovravureiden jalostukseen. Runsas käyttö risteysjalostuksessa uhkasi rodun puhtaana säilymistä, ja niinpä vuonna 1879 perustettiin friisiläishevosen kantakirjayhdistys suojelemaan rotua. Friisiläishevosta uhkasi sukupuutto myös useita kertoja 1900-luvulla. Vuonna 1913 jäljellä oli vain kolme puhdasrotuista friisiläistä oritta, ja rotu saatiin pelastettua myös 1960-luvulla, kun traktori syrjäytti friisiläisen maatilatöistä.

Friisiläisiä käytetään nykyisin enimmäkseen ratsuina ja ajoon, mutta myös näyttelyhevosina. Friisiläishevosia on käytetty myös ravikilpailuissa. Hienon ja yhtenäisen ulkonäkönsä vuoksi rotu sopii hyvin sirkushevoseksi ja näytöksiin, ja friisiläisillä on yleensä myös komea ravi, mikä tekee niistä näyttäviä ajohevosia ja kouluratsuja. Raskaan luustonsa vuoksi friisiläinen ei sovellu kovin hyvin hyppäämiseen.

• Luettelo hevosroduista

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Friisiläinen Wikimedia Commonsissa

• Suomen Friisiläishevosyhdistys
• Friisiläishevonen Hevosmaailma.netissä (Arkistoitu – Internet Archive)