Friedrich von Gagern

Friedrich von Gagern (24. lokakuuta 1794 Weilburg, lähellä Mainzia – 20. huhtikuuta 1848 lähellä Kaldernia, Baden)[1] oli saksalainen paroni ja kenraali, joka palveli pääosan urastaan Alankomaiden armeijassa. Hän kukisti huhtikuussa 1848 Badenissa niin sanotun Heckerin kansannousun, mutta sai itse surmansa ainoassa taistelussa.

Friedrich von Gagernin isä oli Napoleonin sotien ajan valtiomies Hans Christoph Ernst von Gagern ja hänen nuorempia veljiään olivat vallankumousvuoden 1848 näkyviin poliitikkoihin kuuluneet Heinrich ja Max von Gagern. Friedrich von Gagern palveli vuosina 1812–1814 Itävallan ja sen jälkeen Hollannin armeijassa taistellen Napoleonin joukkoja vastaan. Hän osallistui muun muassa Leipzigin ja Waterloon taisteluihin.[2] Napoleonin sotien päätyttyä hän viimeisteli kesken jääneet opintonsa Heidelbergin yliopistossa ja liittyi Saksan yhdistymistä ajaneeseen Burschenschaft-opiskelijajärjestöön.[1] Sen jälkeen hän palasi sotilasuralle Hollantiin. Gagernista tuli Hollannin armeijan esikuntapäällikkö, ja hän osallistui siinä ominaisuudessa vuosien 1830–1831 epäonnistuneeseen sotaretkeen Belgian takaisinvaltaamiseksi. Gagern toimi vuosina 1842–1844 Pohjois-Hollannin joukkojen komentajana, minkä jälkeen hänet lähetettiin tarkastusmatkalle Sundasaarille Hollannin Itä-Intiaan. Palattuaan maailman ympäri hänet nimitettiin 1847 Etelä-Hollannin joukkojen komentajaksi sekä Haagin kaupungin sotilaskuvernööriksi..[1][2]

Vallankumouksen puhjettua keväällä 1848 Saksassa Gagern palasi kotimaahansa. Kysymättä lupaa Hollannin hallitukselta hän suostui huhtikuussa ryhtymään niin sanottua Heckerin kansannousua kukistamaan lähetettyjen Badenin armeijan joukkojen päälliköksi. Hän sai surmansa Kandernin lähellä käydyssä yhteenotossa yritettyään ensin suostutella Heckerin johtamat kapinalliset laskemaan vapaaehtoisesti aseensa.[2][1] Gagernin joukot kuitenkin voittivat taistelun ja kansannousu päättyi siihen.