Friedrich Wilhelm August Argelander

Friedrich Wilhelm August Argelander (22. maaliskuuta 1799 Memel, Preussi – 17. helmikuuta 1875) oli suomalais-preussilainen tähtitieteilijä.[1] Argelanderin isänisä oli syntynyt 1729 Suomen Pernajassa ja kuului suomalaiseen Argillander-pappissukuun.[2]

Argelander opiskeli Friedrich Besselin johdolla Königsbergissä ja suoritti tohtorin tutkinnon vuonna 1822. Väitöskirjan nimi oli De observationibus astronomicis a Flamsteedio institutis dissertatio. Suomessa Argelander oli vuosina 1823–1827 Turun akatemian observaattorina ja sitten 1828-1837 Helsingissä observatorion johtajana. Hän toimi tähtitieteen professorina Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa vuosina 1828–1837.[3] Hän määritti Turussa tekemiensä havaintojen perusteella ensimmäisenä Auringon apeksiliikkeen suunnan luotettavasti. Argelander suunnitteli yhdessä Carl Ludvig Engelin kanssa Helsingin observatorion, joka valmistui 1834. Vuonna 1837 hän muutti Bonniin, missä hän tutustui kuningas Fredrik Vilhelm IV:een, joka noustuaan valtaan 1840 perusti observatorion. Argelanderista tuli observatorion johtaja. Bonnissa Argelander kehitti positioastronomiaa ennennäkemättömälle tasolle. Vuosina 1852–1859 hän julkaisi yhdessä Adalbert Kruegerin ja Eduard Schönfeldin kanssa Bonner Durchmusterung -luettelon, joka sisälsi 324 000:n tähden sijainnit ja kirkkaudet.^lähde?

Argelander oli oikeastaan myös ensimmäisiä tähtitieteilijöitä, joka tutki muuttuvia tähtiä.^lähde? Hän oli 1863 kansainvälisen tähtitieteilijöiden järjestön Astronomische Gesellschaftin perustajia,[4] ja samana vuonna hän sai myös Royal Astronomical Societyn kultamitalin.[5]

Turun palon aikana Argelander oli tekemässä havaintoja Vartiovuoren tähtitornissa. 4. syyskuuta 1827 hän teki viimeisen havainnon Beta Aquilae -tähdestä. Havainnon perässä on saksankielinen merkintä: ”Tässä keskeytti havainnot hirveä tulipalo, joka pani Turun tuhkaksi.”[6]

F. W. A. Argelanderin mukaan on nimetty pikkuplaneetta 1551 Argelander ja Kuun Argelander-kraatteri.[7]

Lähteet

Kotivuori, Yrjö: Friedrich Vilhelm August Argelander. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
Friedrich Vilhelm August Argelander Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852.
Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1809-1917 Helsingin yliopisto. Viitattu 1.12.2008.
Friedrich Wilhelm August Argelander. Universität Bonn. Viitattu 21.3.2022 (saksaksi)
The Gold Medal 2020-10. Royal Astronomical Society. Viitattu 13.5.2022.
Friedrich Wilhelm August Argelanderin käsinkirjoitetut tähtitieteelliset muistiinpanot v:lta 1827, Helsingin Yliopiston Tähtitieteellinen observatorio, Helsinki.
Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan: aurinkokuntamme kiehtova nimistö, s. 72, 101. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2003. ISBN 952-5329-25-9.

Aiheesta muualla

Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa - Observatorio 150 vuotta
Mathematics Genealogy Project: Friedrich Wilhelm August Argelander (englanniksi)
Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 393. "Friedrich Wilhelm August Argelander (1799–1875)". Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Kotivuori, Yrjö: Friedrich Vilhelm August Argelander. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.

[2] Friedrich Vilhelm August Argelander Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852.

[3] Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1809-1917 Helsingin yliopisto. Viitattu 1.12.2008.

[4] Friedrich Wilhelm August Argelander. Universität Bonn. Viitattu 21.3.2022 (saksaksi)

[5] The Gold Medal 2020-10. Royal Astronomical Society. Viitattu 13.5.2022.

[6] Friedrich Wilhelm August Argelanderin käsinkirjoitetut tähtitieteelliset muistiinpanot v:lta 1827, Helsingin Yliopiston Tähtitieteellinen observatorio, Helsinki.

[7] Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan: aurinkokuntamme kiehtova nimistö, s. 72, 101. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2003. ISBN 952-5329-25-9.