Friedrich Hecker

Friedrich Franz Karl Hecker (28. syyskuuta 1811 Eichtersheim, Badenin suurherttuakunta – 24. maaliskuuta 1881 St. Louis, Missouri, Yhdysvallat)[1][2] oli saksalainen vallankumouksellinen tasavaltalainen, joka yritti vuoden 1848 vallankumouksen aikana nostattaa kansannousun Badenissa huhtikuussa 1848. Epäonnistuttuaan hän pakeni maasta ja asui myöhemmin Yhdysvalloissa.

Vuonna 1848 ilmestynyt piirros Heckeristä niin sanottu Hecker-hattu päässään.

Hecker oli koulutukseltaan lakimies ja toimi vuodesta 1838 asianajajana Mannheimin korkeimmassa oikeudessa. Hänet valittiin vuonna 1842 Badenin parlamentin alahuoneeseen, jossa hänestä taitavana esiintyjänä tuli pian liberaalin opposition johtaja.[1][2][3] Edustajatovereistaan poiketen hän suuntasi puheensa suoraan kansalle ja saavutti suureen suosion, mutta ei pyrkinyt puolueen rakentamiseen. Hecker toimi vuodesta 1847 yhteistyössä vallankumouksellisen agitaattorin Gustav Struven kanssa ja alkoi vähitellen radikalisoitua mielipiteiltään.[1][3] Maaliskuun vallankumouksen puhjettua vuonna 1848 Hecker esitti kansanjoukkojen poliittisia uudistuksia ja vapauksia koskeneet vaatimukset anomuksena hallitsijalle. Johann Bekkin johtama Badenin hallitus suostui vaatimuksiin, Hecker kutsui 19. maaliskuuta Offenburgiin kansankokouksen, joka esitti vielä pidemmälle meneviä vaatimuksia uudesta perustuslaista ja muista suurista muutoksista.[1] Hecker valittiin demokraattien edustajana Frankfurt am Mainin esiparlamenttiin, jossa hän maaliskuun lopussa esitti oman ohjelmansa. Hän vaati esiparlamenttia ryhtymään kansaa edustavaksi vallankumouskomiteaksi, joka kumoaisi Saksan monarkiat. Enemmistö kokousedustajista halusi kuitenkin säätää uuden perustuslain ja etsiä sille hyväksyntää laillista tietä. Heckerin johtama radikaaliryhmä marssi tällöin ulos esiparlamentista, ja hän ryhtyi suunnittelemaan kansannousua toteuttaakseen tasavaltalaisen ohjelmansa toista tietä.[2][1]

Hecker tukijoineen kutsui Badenin tasavaltalaiset kokoontumaan 14. huhtikuuta syrjäiseen Konstanzin kaupunkiin, josta heidän oli tarkoitus marssia verettömästi halki Badenin ja koko Saksan. Hecker sai melko vähän kannattajia. Kohdattuaan heitä vastaan lähetetyt Badenin ja Hessenin armeijan kapinalliset kärsivät tappion Kandernin lähellä 20. huhtikuuta käydyssä taistelussa. Hecker pakeni Sveitsiin, josta käsin hän alkoi julkaista Badeniin levitettyä vallankumouksellista sanomalehteä. Hän kohosi Badenissa jonkinlaiseksi kansansankariksi, ja hänestä kertova laulu sekä niin sanottu Hecker-hattu muodostuivat suosituiksi. Hänet valittiin eteläisen Badenin edustajana Frankfurtin kansalliskokoukseen, mutta häntä estettiin ottamasta paikkaansa vastaan.[1][3][2] Hecker muutti syyskuussa 1848 Yhdysvaltoihin. Hän palasi lyhytaikaisesti Saksaan keväällä 1849, kun vallankumous oli puhjennut uudelleen Badenissa, mutta saapui liian myöhään ja lähti uudelleen Amerikkaan.[1]

Valokuva Heckeristä vuonna 1875.

Hecker eli tämän jälkeen maanviljelijänä Illinoisissa. Yhdysvaltain sisällissodan aikana hän palveli everstinä Pohjoisvaltioiden armeijassa komentaen ensin rykmenttiä ja sitten prikaatia, kunnes jätti palveluksen vuonna 1864.[3][2] Hecker vieraili myöhemmin useita kertoja Saksassa ja suhtautui myönteisesti Saksan yhdistymiseen vuonna 1871. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt Preussin johtavaa asemaa Saksan keisarikunnassa eikä siksi palannut kotimaahansa.[2] Myöhempinä vuosinaan hän muun muassa piti luentoja amerikansaksalaisille.[3]