Friedrich Hebbel

Christian Friedrich Hebbel (18. maaliskuuta 1813 Wesselburen – 13. joulukuuta 1863 Wien, Itävalta) oli saksalainen näytelmäkirjailija.

Christian Friedrich Hebbel
Henkilötiedot
Syntynyt	18. maaliskuuta 1813 Wesselburen
Kuollut	13. joulukuuta 1863 Wien, Itävalta
Ammatti	näytelmäkirjailija
Kirjailija
Salanimi	J. F. Franz [1]
Äidinkieli	saksa
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hebbel oli lähtöisin köyhistä oloista. Hän osoitti kuitenkin jo pienenä kirjallisia kykyjä, kun hänen runojaan julkaistiin Modezeitungissa.[2] Hebbel pystyi suojelijoidensa tuen turvin aloittamaan opiskelun Heidelbergin yliopistossa, josta hän siirtyi Müncheniin. Hän ei kuitenkaan saanut runojaan julkaistuksi ja palasi rahattomana Elise Lensingin luokse, jonka kanssa hän asui ja joka tuki häntä niin henkisesti kuin taloudellisestikin.[3]

Ensimmäisen näytelmänsä Hebbel julkaisi vuonna 1840. Raamatun tarinaan perustuva Judith toi Hebbelille mainetta. Toinen näytelmä, Genoveva, valmistui seuraavana vuonna.[3] Vuonna 1843 Hebbel kirjoitti kirjallisuusteoriasta esseen "Mein Wort über das Drama".[4] Samana vuonna hän kirjoitti myös keskiluokkaa kuvaavaa näytelmää Maria Magdalena.[3]

Hebbel asettui vuonna 1845 Wieniin ja avioitui näyttelijä Christine Enghausin kanssa. Hebbelin uran loppupuoli oli menestyksekäs. Näytelmää Herodes und Mariamne vuodelta 1848 Hebbel pitää mestariteoksenaan.[4] Seuraavaksi hän kirjoitti teokset Agnes Bernauer ja Nibelungen lauluun perustuvan kolmiosaisen sarjan Die Nibelungen. Hebbelin kypsin teos on ehkä Gyges und sein Ring vuodelta 1854.[3]

Judithia ja Maria Magdalenaa on esitetty Suomenkin teattereissa vuoden 1900 molemmin puolin.[5]

Hebbel valitsi aiheensa etupäässä Raamatusta ja saksalaisesta kansanrunoudesta. Hänen parhaita näytelmiään ovat Judith (1841), Genoveva (1843), Maria Magdalena (1844), Herodes und Mariamne, Agnes Bernauer (1855). Hebbelin trilogian Die Nibelungen (1862) eri osat ovat Der gehörnte Siegfried, Siegfrieds Tod ja Kriemhildens Rache. Hebbelin viimeinen murhenäytelmä Demetrius jäi keskeneräiseksi. Hebbel oli lahjakas dramaatikko, hänellä oli luovaa mielikuvitusta, draamallista sommittelutaitoa, mutta liioitellessaan hän toisinaan ylittää taiteen rajat. Kootut teokset ilmestyivät 1901–1903.[6]