Friedrich Fromm

Fromm värväytyi kadetiksi armeijaan 30. joulukuuta 1906 ja palveli aluksi 55. kenttätykistörykmentissä. Ensimmäisen maailmansodan alkupuolen hän toimi adjutanttina eri esikunnissa ja loppupuolen esikuntaupseerina. Sodan jälkeen hän jäi Weimarin tasavallan typistettyihin puolustusvoimiin, toimien lähinnä esikuntatehtävissä eri yksiköissä ja myös tykistön komppanianpäällikkönä 1920–1922. Adolf Hitlerin johtaman Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen valtaannousun vuonna 1933 jälkeen Fromm siirrettiin sotaministeriöön. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi marraskuussa 1935.

Toisen maailmansodan alun aikoihin tykistön kenraaliksi ylennetystä Frommista tehtiin täydennysarmeijan komentaja ja armeijan aseistuksesta vastaava päällikkö. Tässä tehtävässä hän pysyi aina erottamiseensa saakka.

Pääartikkeli: Heinäkuun 20. päivän salaliitto

Monien ammattiupseerien lailla myös Fromm oli alkuun kannattanut Hitleriä, sillä tämä oli luvanut poistaa Versailles’n rauhansopimuksen Saksan armeijan koolle ja muodolle asettamattamat rajoitukset. Lisäksi Hitler oli luvannut nostaa asevoimat entiseen kunniaansa. Kuitenkin vuoteen 1942 mennessä Fromm monien kollegoidensa lailla oli alkanut pitää sotaa mahdottomana voittaa ja kannatti rauhanneuvottelujen aloittamista Neuvostoliiton kanssa.

Upseerien keskuudessa levisi vastarintahenki ja erilaisia vallankaappausyrityksiä suunniteltiin. Näistä merkittävin oli Hitlerin murhaamiseen ja vallankaappaukseen tähtäävä hanke, joka tunnetaan nimellä heinäkuun 20. päivän salaliitto. Frommin alaisuuteen kuului useita salaliiton jäseniä, kuten kenraali Friedrich Olbricht ja eversti Claus von Stauffenberg, joka sijoitti pommin Hitlerin viereen tämän Itä-Preussin päämajassa pidetyn kokouksen aikana. Fromm oli puolestaan salaliittolaisten johtohahmon Ludwig Beckin entinen alainen. Fromm, Olbricht ja Stauffenberg työskentelivät kaikki Bendlerblockissa, joka oli maavoimien toimistokompleksi Berliinissä.

Fromm tiesi salaliitosta ja hänet värvättiin mukaan, mutta hän oli epävarma ja päätti osallistua vallankaappaukseen vain mikäli se näyttäisi varmasti onnistuvan.[1] Pommi-iskun jälkeen Stauffenbergin matkustaessa Hitlerin päämajasta takaisin Berliiniin Olbricht pidätti Frommin, joka olikin vetäytynyt hankkeesta heti kuultuaan salamurhan toimeenpanosta. Salaliittolaiset eivät olleet alun perinkään luottaneet Frommin tukeen ja häneen tilalleen astui Olbricht, joka sulki Frommin Bendlerblockin kellariin. Rakennus toimi salaliittolaisten päämajana.

Hitler selvisi räjähdyksestä vähin vammoin ja vallankaappaushanke kaatui. Natsihallinnolle uskolliset joukot ryntäsivät Bendlerblockiin ja vapauttivat Frommin. Fromm tiesi, että myös häntä epäiltäisiin. Hän yritti päästä tilanteesta kuin koira veräjästä ja peittääkseen jälkensä hän määräsi heti teloitettavaksi kaikki salaliiton jäsenet, jotka hän tiesi. Hän myös pakotti Ludwig Beckin tekemään itsemurhan.[1]

Fromm ei toimistaan huolimatta päässyt turvaan. Hänen kiireelliset teloituksensa vain lisäsivät epäilyksiä. Vielä samana yönä paikalle ehtinyt propagandaministeri Joseph Goebbels totesi Frommille: ”Teillä on kyllä ollut pirunmoinen kiire haudata kaikki todistajanne.”[2]

Fromm pidätettiin syyskuussa 1944. Hänet tuomittiin kansantuomioistuimessa kuolemaan hirttämällä, mutta Hitler muutti tuomion. Palkkioksi petoksestaan Fromm teloitettiin ”sotilaallisesti” ampumalla.

• Louis L. Snyder: Encyclopedia of the Third Reich. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Friedrich Fromm Wikimedia Commonsissa