Friedrich-Werner von der Schulenburg

Friedrich-Werner Erdmann Matthias Johann Bernhard Erich von der Schulenburg (20. marraskuuta 1875 Kemberg, Saksa – 10. marraskuuta 1944 Berliini, Saksa) oli saksalainen kreivi ja diplomaatti, joka toimi natsi-Saksan suurlähettiläänä Neuvostoliitossa vuosina 1934–1941. Hän vastusti Saksan sotaa Neuvostoliittoa vastaan ja hänet teloitettiin heinäkuun 20. päivän salaliiton tukijana.[1][2]

Friedrich-Werner von der Schulenburg.

Schulenburgin isä oli preussilainen everstiluutnantti. Schulenburg opiskeli oikeustiedettä Lausannen, Münchenin ja Berliinin yliopistoissa, ja aloitti uransa Saksan ulkoministeriön palveluksessa vuonna 1901. Hän oli Saksan varakonsulina Varsovassa 1907–1911 ja konsulina Tiflisissä 1911–1914. Palveltuaan vuoden upseerina ensimmäisessä maailmansodassa hän oli vuosina 1915–1918 Saksan konsulina Erzurumissa, Beirutissa ja Damaskoksessa.[1] Weimarin tasavallan aikana Schulenburg oli Saksan lähettiläänä Teheranissa vuosina 1923–1931 ja Bukarestissa 1931–1934.[1][3] Vuonna 1934 hän liittyi valtaan nousseeseen kansallissosialistiseen puolueeseen, ja hänet nimitettiin suurlähettilääksi Moskovaan. Schulenburg pyrki johdonmukaisesti säilyttämään Saksan ja Neuvostoliiton suhteet hyvinä. Hän vaikutti vuoden 1939 Molotov–Ribbentrop-sopimuksen syntyyn.[2][1]

Schulenburg sai vuonna 1940 tietää Adolf Hitlerin suunnitelmasta hyökätä Neuvostoliittoon. Schulenburg yritti epätoivoisesti estää mielettömänä pitämänsä hankkeen, muun muassa tapaamalla Hitlerin huhtikuussa 1941.[2][1] Lopulta Schulenburg jopa omavaltaisesti varoitti Neuvostoliiton johtoa lähestyvästä yllätyshyökkäyksestä, mutta Josif Stalin ei uskonut varoitusta.[4][1] Sodan alettua Schulenburg kutsuttiin Berliiniin johtamaan ulkoministeriön Venäjä-työryhmää,[1] mutta hän oli kiinnostunut lähinnä rauhan aikaansaamisesta keinolla millä hyvänsä.[2] Vuodesta 1942 hän oli mukana Hitlerin syrjäyttämistä kaavailleissa piireissä, joissa häntä pidettiin Ulrich von Hassellin ohella vahvimpana ehdokkaana uudeksi ulkoministeriksi. Schulenburg vangittiin vuoden 1944 heinäkuun 20. päivän epäonnistuneen kaappausyrityksen jälkeen. Kansantuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan 23. lokakuuta 1944 ja hänet teloitettiin hirttämällä Plötzenseen vankilassa 10. marraskuuta.[2][1]