Friederike Mayröcker

Friederike Mayröcker (20. joulukuuta 1924 Wien – 4. kesäkuuta 2021[1]) oli itävaltalainen runoilija ja kirjailija. Hän toimi englanninopettajana kouluissa vuosina 1946–1969. Hänet tunnustetaan erääksi merkittävimmistä itävaltalaisista nykyrunoilijoista.

Friederike Mayröcker.

Friederike Mayröcker syntyi Wienissä vuonna 1924 ja kasvoi siellä sekä Deinzendorfissa. Hänen isänsä oli opetta ja äitinsä modisti. Toisen maailmansodan aikana, vuonna 1942 Mayröcker kutsuttiin Luftwaffen palvelukseen. Hän asui Wienissä ja työskenteli sihteerinä. Sodan jälkeen hän toimi vuosina 1946–1969 englanninopettajana Wienin keskikouluissa.[2]

Mayröcker aloitti kirjoittamisen 15-vuotiaana ja julkaisi ensimmäiset kirjoituksensa lehdessä vuonna 1946.^lähde? Hänen runojaan julkaistiin muun muassa avantgardelehti Planissä. Siinä julkaistiin monia nuorten kirjailijoiden kirjoituksia, ja vuosina 1945–1948 julkaistu lehti oli edesauttamassa itävaltalaisen kulttuurin nousua natsivallan jäljiltä. Mayrocöker tutustui 1950-luvulla Ingeborg Bachmannin ympärille kehittyneeseen kirjalliseen piiriin, ja hänellä oli kontakteja myös löyhään Wienin ryhmään, jonka jäseniä yhdisti kiinnostus dadaismiin, surrealismiin ja ekspressionismiin.[2]

Mayröcker tapasi vuonna 1954 Ernst Jandlin. Kumpikin oli tuolloin naimisissa, mutta he erosivat ollakseen yhdessä. He eivät kuitenkaan missään vaiheessa asuneet samassa osoitteessa. Mayröcker ja Jandl olivat tuotteliaita yhdessä, ja he kirjoittivat muun muassa vuosina 1968–1970 kuunnelmaa. Niistä ensimmäinen palkittiin vuonna 1969 Kriegesblinden-palkinnolla, joka on saksankielisen alueen johtavia kuunnelmapalkintoja.[2]

Mayröckerin ensimmäinen oma runokokoelma Tod durch Musen julkaistiin vuonna 1966. Hän jäi kolme vuotta myöhemmin eläkkeelle opettajan virasta ja keskittyi jatkossa vain kirjoittamiseen.[2] Mayröckerin muita varhaisia teoksia ovat Gertrude Stein -tribuutti Tender Buttons für Selbstmörder (1971) ja Arie auf tönernen Füszen (1972).[3]

Mayröckerin tuotanto on laaja, ja hän kirjoitti runojen ja kuunnelmien lisäksi romaaneja, novelleja, lastenkirjoja ja näytelmiä. Jandlin kuoltua vuonna 2000 Mayröcker kirjoitti proosaa heidän yhteisestä elämästä.[4] Mayröcker teki myös libreton Wolfram Wagnerin oopperaan Stretta (kantaesitetty 2004). Mayröckerin ja Jandlin kuunnelmassa Die Kantate oder, Gottes Augenstern bist Du (2003) on puolestaan Wolfgang von Schweinitzin säveltämä musiikki.

Mayröckerille on myönnetty useita palkintoja, joihin lukeutuvat Anton Wildgans - (1981), Roswitha- (1982), Erich Fried - (1995) ja Georg Büchner -palkinnot (2001).