Freija

Freija (tai Freyja, Freya, Freia, Freja, Fröja[1], muinaisnorjan ”rouva”) on skandinaavisessa mytologiassa vaanien sukuun kuuluva jumalatar. Hän on kauneuden, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatar, ja samalla myös kaikkein kaunein jumalista. Useat paikannimet todistavat Freijan laajalle levinneestä palvonnasta, varsinkin Ruotsissa ja Norjassa.[2]

John Bauer, Freja, 1905.

Perhe ja koti
Carl Frederick von Salza, Freija, 1893.

Freijan isä on Njord, ja hänellä on kaksosveli Freyr. Freijan äiti on ilmeisesti Njordin jättiläisvaimo Skadi. Freija on Ódrin vaimo, ja heillä on kaksi tytärtä, Hnoss ja Gersimi. Ódrin uskotaan olleen alun perin sama jumala kuin Odin. Ódr lähtee usein pitkille matkoille, ja kotiinjätetty Freija lähtee sitten etsimään miestään ja vuodattaa kultaisia kyyneleitä.[3]

Freija asuu Fólkvangrissa. Hän ratsastaa kissojen vetämillä vaunuilla ympäri myyttistä maailmankaikkeutta. Hän on pukeutunut viittaan tai leninkiin, joka on tehty haukan sulista. Yhdessä tarinassa Freija ratsastaa Hildisvíní-nimisellä karjulla. Freijaan yhdistetään myös hevonen.[3]

Ominaisuudet ja roolit

Freija on kaunis ja monitaitoinen. Hänet yhdistetään rakkauteen, himoon, vaurauteen ja taikuuteen. Hän esiintyy useassa myytissä rakastajana tai himon kohteena. Myytit korostavat Freijan roolia kaikessa seksuaalisuuteen liittyvässä, synnytystä lukuun ottamatta. Freija esitetään usein vastustamattoman himon kohteena, etenkin jättiläisten silmissä. Esimerkiksi jättiläinen Thrym haluaa varastamansa vasaran palkaksi ainoastaan Freijan omakseen. Freija nähdäänkin monen asian ”palkkiona”, ja muut jumalat pyrkivät välttämään hänestä luopumista. Toisissa myyteissä kuitenkin korostetaan Freijan vapaata ja huomattavaa seksuaalisuutta, ja esimerkiksi Loki toruu Freijaa väittämällä kaikkien jumalten ja haltioiden maanneen tämän kanssa. Yhdessä runossa Freijaa kutsutaan sankari Óttarin rakastajattareksi.[3] Kun Freija tahtoi saada kuuluisan Brisingamenin kaulakorun neljältä kääpiöltä, jokainen heistä pyysi saada viettää yhden yön naisen kanssa, mihin Freija viimein suostui.[4]

Freijan tärkein rooli on hedelmällisyyden jumalatar. Hänen toinen nimensä on Horn, joka tarkoittaa mahdollisesti pellavaa tai pellavakangasta, jonka tekeminen oli naisen työtä. Pellavakankaan kautta Freijasta tuli myös rakkauden ja häiden suojelija. Toinen Freijan rinnakkaisnimistä, Gefn, ’antaja’, viittaa runsauden jumalattaren rooliin. Myös moni tarina viittaa hänen aarteeseensa, ja Freijan kyynelten sanotaan olevan kultaisia.[3]

Freija myös valitsee puolet taistelukentällä kaatuneista sotureista Odinin Valhallaan. Valitessaan vainajia Odinille Freija toimii kuoleman, ehkä myös taistelun jumalattarena.[3]

Freija opetti myös šamanistista taikuutta aasoille.[3]

Uskonnossa

Freija oli hedelmällisyyden jumalattarena luultavasti keskeisessä osassa skandinaavisessa uskonnossa. Mahdollisesta Freijan kultista ei ole säilynyt kuvausta muinaisnorjalaisissa lähteissä, mutta Ruotsissa ja Norjassa on paljon paikannimiä, jotka viittaavat Freijan palvontaan tai kulttiin.[3]

Perjantai

Perjantai germaanisissa kielissä, kuten englannissa, hollannissa, saksassa ja ruotsissa – ja näistä lainautuneena myös suomessa, tulee Freijan tai Friggin nimestä.[5]

Galleria
  • Nils Blommér (1816–1853), Heimdallr palauttaa Brísingamen-kaulakorun Freijalle, 1846.
    Nils Blommér (1816–1853), Heimdallr palauttaa Brísingamen-kaulakorun Freijalle, 1846.
  • Carl Emil Doepler, Freija, 1882.
    Carl Emil Doepler, Freija, 1882.
  • J. Doyle Penrose (1862–1932), Freija.
    J. Doyle Penrose (1862–1932), Freija.
  • Arthur Rackham (1867–1939), 1910.
    Arthur Rackham (1867–1939), 1910.

Lähteet
  1. Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 14. osa, Pienhakusanat ja hekemisto: A–J. Espoo: WSOY, 1981. ISBN 951-0-07253-2.
  2. Mytologian sanakirja. Toimittaja: Juha Honkala. Taskufacta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24578-X.
  3. Emma Groeneveld: Freyja Ancient History Encyclopedia. 19.2.2018. Viitattu 23.2.2018.
  4. Cotterell, Arthur: Maailman myytit ja tarut, s. 199. (The illustrated encyclopedia of myths & legends, 1989.) Suomentaneet Eija Kämäräinen ja Tarja Virtanen. Helsinki: WSOY, 1991 (6. painos 2005). ISBN 951-0-17102-6.
  5. Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat. 6. uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-651-8.

    Kirjallisuutta
    • Eddan jumalrunot. Suomentanut sekä johdannolla ja selityksillä varustanut Aale Tynni. Helsinki: WSOY, 1982 (2. painos 1998). ISBN 951-0-11503-7.
    • Sumari, Anne (toim.): Óðinnin ratsu: Skandinaaviset jumaltarut. Edda (mukaelma). Toimittanut ja suomentanut Anni Sumari. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-935-3.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.