Freelancer

Freelancer tarkoittaa vapaana vailla vakituista työsuhdetta töitä tekevää työntekijää, jolla on samanaikaisesti yleensä useampia työnantajia tai toimeksiantajia. Freelancer voi tehdä työtä työsuhteessa johdon ja valvonnan alaisena tai yrittäjänä. Mikäli työsopimuslaissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, on kyseessä aina työsopimussuhde. Yrittäjänä freelancerilla on mahdollisuus valita vapaasti, mitä töitä tekee eri toimeksiantajille.[1]

Termi on lainattu englannista, ja se on alun perin tarkoittanut keskiaikaista palkkasotilasta. Määritelmän esittivät ensimmäisten joukossa Thomas N. Brown kirjassaan The Life and Times of Hugh Miller (1809) ja Sir Walter Scott historiallisessa romaanissaan Ivanhoe (1819).

Freelanceriuden vaihtoehtoja ovat freelance-verokortti työntekijänä[2] tai yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiminen myös toiminimellä ja muut varsinaiset yhtiömuodot eli avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö tai osuuskunta.

Yksi rajanvetokysymys on, kuka johtaa ja valvoo työtä. Palkansaajan työtä valvoo ja johtaa työnantaja. Jos freelancer ei toimi palkansaajana, niin hän kuuluu yrittäjänä työttömyysturvan piiriin. Tällöin tulee itse hoitaa työtapaturmavakuutus sekä YEL-eläkevakuutus maksurajojen puitteissa. Palkansaaja-freelancer toimii niin sanotulla freelance-verokortilla. Sillä olevaa pidätysprosenttia sovelletaan kaikkiin henkilön saamiin työkorvauksiin.

Suomessa on noin 40 000 freelanceria. Heistä yli 40 % on alle 35-vuotiaita, eikä ole tiedossa, onko freelancerius heille väliaikainen vai pysyvä ratkaisu.[3]

Yleisemmin freelancereina toimivat kulttuurialan työntekijät, esimerkiksi muusikot, vapaat toimittajat, vapaat näyttelijät, vapaat valokuvaajat ja kääntäjät.

Freelancerina toimimisessa on nähty yhteiskunnallisia ongelmia, mm. huono sosiaaliturva ja eläke, alhainen tulotaso ja ns. pakkoyrittäjäksi joutuminen.[4]