Ilmaispeli

Ensimmäiset askeleet ilmaispeleihin otettiin huomaamatta, kun internet alkoi olla yhä useamman käyttäjän saatavilla. Aluksi oli web-pohjaisia pelejä, jotka olivat käyttäjille pelattavissa ilmaiseksi. Ilmaisuus saavutettiin peleissä näytettävistä mainoksista, joita ilmeni esimerkiksi pelien latausruuduissa tai itse pelin aikana.[1] Ensimmäisten Free to play -pelien joukossa olivat muun muassa RuneScape ja Maplestory.

Ilmaispelien läpimurto tapahtui mobiilipelien puolella. Poiketen vanhoista mobiilipeleistä, pelejä alettiin julkaista kokonaan ilmaiseksi. Tällöin pelaajan ei tarvinnut maksaa mitään aloittaakseen pelin. Halutessaan pelaaja pystyi saavuttamaan erilaisia etuja pelissä mikäli hän käytti siihen rahaa.

Toimivana ajatuksena mobiilipelien ilmaisjulkaisujen taustalla oli arviolta kymmenkuntaisen pelaajamäärän saavuttaminen maksullisiin peleihin verrattuna. Tuotot pysyivät samoina, mutta mainostamisen mahdollisuudet käyttäjille kasvoivat huomattavasti. Peliyhtiöt pystyivät mainostamaan käyttäjilleen esimerkiksi uusia pelejään, jolloin todennäköisyydet maksavista käyttäjistä kasvoivat myös peliyhtiöiden muihin tuotteisiin. Näin saavutettiin helposti uusia käyttäjiä, joihin voitiin käyttää kohdennettua mainontaa.[2]

Videopelien perinteinen liiketoimintamalli on perustunut yhteen hintatasoon.[3] Pelintekijät ovat hankkineet pelilleen julkaisijan, joka markkinoi ja jakelee peliä, ja myy pelin kopioita tietyllä summalla. [4] Jokainen pelaaja on maksanut pelistään saman verran. [4]

Ilmaispeleissä voidaan ajatella olevan useita hintatasoja. Ne saa pelattavaksi ilmaiseksi, mutta niihin voi halutessaan hankkia lisäsisältöä. Useat hintatasot antavat pelaajille valinnanvapauden rahankäytön suhteen. [5][6]

Videopelien perinteinen julkaisutapa ei ole sallinut kuluttajille mahdollisuutta käyttää peliin vähempää tai enempää kuin pyydetty myyntihinta.[5] [6] Jos hinta on ollut liian korkea, on peli yksinkertaisesti jäänyt hankkimatta. Pitkän ajan kuluessa pelaaja saattaa käyttää ilmaispeliin rahaa enemmän kuin mitä olisi siitä kertaostoksena maksanut. Jos pelaajamäärä on tarpeeksi iso, ei kaikkien pelaajien tarvitse käyttää rahaa, jotta ilmaispeli olisi tuottoisa. Riittää että vain osa pelaajista käyttää. [3]

Ilmaispelit voidaan nähdä ennemmin palveluina kuin valmiina tuotteina.[7][8][6] Ilmaispelit ovat julkaisuhetkellä perinteisesti myytäviä pelejä keskeneräisempiä [7] ja niihin lisätään sisältöä asteittain. Niitä ei myöskään aina markkinoida julkaisuhetkellä, vaan annetaan pelien markkinoida itse itsensä.[9] Ilmaispelejä muokataan sitä mukaa, kun pelintekijät saavat kerättyä tietoa pelaajien aktiivisuudesta ja pelin toimivuudesta eri laitekokoonpanoilla.[7][9] Näin pyritään pelaajamäärän kasvattamiseen, ja pelaamisen jatkumiseen mahdollisimman pitkään.

Tällä hetkellä liikevaihdon määrällä mitattuna suurin ilmaispeli on korealaisen SmileGaten tuottama Crossfire.[10] Toiseksi suurin on Riot Gamesin League of Legends, joka on tämän hetken pelatuin tietokonepeli.[11]

Ilmaispelien rahoitus rakentuu seuraavasti: asiakas saa videopelin pelattavakseen ilmaiseksi ilman tilausmaksuja, ja pelin julkaisija saa tuotteestaan rahaa myymällä pelin sisäisiä virtuaalisia hyödykkeitä [3][5].

Ilmaispelien ansaintatavat voidaan jakaa kahteen eri luokkaan: virtuaalisten hyödykkeiden myyntiin ja maksumuuriin [5].

Ensimmäinen ilmaispelien ansaintatapa perustuu malliin, jossa pelaaja voi pelata ilmaiseksi ja edetä pelissä ilman keinotekoisia esteitä. Maksamiseen pakottamisen sijaan peli suostuttelee pelaajaa hankkimaan pelin sisäisiä hyödykkeitä.[5] Tämä toimii sitä paremmin, mitä koukuttavampi peli on.[12] Virtuaalisia hyödykkeet voivat vaikuttaa pelin sisältöön, pelin sujuvuuteen, pelikokemuksen kustomointiin sekä pelissä menestymiseen.[13] Esimerkkeinä peleissä on hankittavista hyödykkeistä ovat muun muassa suomalaisen Supercell-yhtiön Clash of Clans -pelin jalokivet, joita voi ostaa ja joilla nopeutetaan pelin etenemistä.[14] Jalokiviä voi hankkia myös pelaamalla, mutta niitä kertyy hitaasti.[14] Ilmaispeleissä voidaan myös ostaa virtuaalista valuuttaa, jota voidaan edelleen käyttää pelin sisäisten esineiden hankkimiseen.[5][15]

Pelissä hankituilla esineillä voi olla käyttöarvo tai ne voivat olla pelkästään koristeellisia.[7][16] Esimerkiksi League of Legends -pelissä pelaajat voivat ostaa pelihahmoilleen uusia ulkoasuja, mutta nämä eivät vaikuta pelissä menestymiseen.[17]

Pelissä voi myös olla keinotekoisia etenemisesteitä, eli maksumuureja, jotka voi ohittaa maksamalla.[5] Jos pelin rahoitus rakentuu maksumuuriin, voi pelaaja pelata peliä ilmaiseksi, kunnes saavuttaa esteen, jonka jälkeen ei voi enää edetä pidemmälle. Yksi esimerkki tällaisesta rajoituksesta on pelin sisäinen rajallinen resurssi, joka kuluu itsestään loppuun, ja jota voi hankkia vain ostamalla.[5] Toinen esimerkki maksumuurista on tapa rajoittaa pelattavien pelikenttien määrää niin, että edetäkseen pelin loppuun, tulee pelaajan maksaa.[5]

Ilmaispelejä on kritisoitu siitä, että käyttämällä peliin rahaa pystyy saavuttamaan paremman aseman pelissä kuin muut. Kyseinen toiminta kyseenalaistaa ilmaispelien käsitteen ja merkityksen sillä perusteella, että pelissä ei voi pärjätä ellei siihen käytä rahaa. Tällaisesta onkin muodostunut Pay to win -käsite.[18]

On lisäksi pohdittu ilmaispelien eettisyyttä sen suhteen, ketkä ostavat pelien sisäisiä hyödykkeitä. On alkanut käydä ilmi, etteivät ilmaispelien tekijät oleta jokaisen pelaajan ostavan hyödykkeitä. He tukeutuvat siihen, että ne jotka rahaa peliin käyttävät, käyttävät sitä paljon. Täten he mahdollistavat kyseisen yritysmallin toimivaksi. Voi todeta, että vain pieni osa pelaajista ylläpitää koko ilmaispeliä.[19] 20 miljoonaa kännykkäpelaajaa käsitelleen tutkimuksen mukaan 2,3 promillen joukko pelaajista käyttää 64 prosenttia kaikista peleihin käytetyistä rahoista.[20]

Erityisesti lapsille suunnatut ilmaispelit ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Tämä johtuu siitä, että lastenpeleissä on huomattavan paljon rahastusta. Tällöin peliyhtiöiden tapa kerätä tuottoja kohdistuu pelaaviin lapsiin.[21]

Pelien tuottama motivointi koostuu kolmesta keskeisestä tarpeesta:[22]

• pelaaja tuntee itsensä kyvykkääksi
• pelaaminen on omaehtoista
• pelit ovat sosiaalisia

Keskeiset pelimekaniikat, joita hyödynnetään pitämään pelaaja pelissä sekä käyttämään siihen rahaa:[22]

• jatkuva palkitseminen
• ennakoimaton palkitseminen
• keräily
• menetyksien karttaminen

Eräissä peleissä pelaajan rahastaminen voi mennä äärimmäisyyksiin, josta esimerkkinä vuoden 2017 Star Wars Battlefront II.[22]

Ilmaispelin käsitettä ei tule sekoittaa esimerkiksi ilmaisohjelmiin (englanniksi freeware), sillä ilmaispeleihin liittyy aina mahdollisuus ostaa lisäsisältöjä, kun taas ilmaisohjelmat ovat nimensä mukaisesti ilmaisia, eikä pelin kulkuun tai toimintaan pysty vaikuttamaan rahalla. Englanniksi termin “ilmaispeli” vastaava käsite on “free-to-play” eli suoraan käännettynä “ilmaiseksi pelattava”. Esimerkiksi Apple on ottanut on muuttanut sovelluskaupassaan myytävien sovellusten lataamispainikkeen tekstiä “ilmaisesta” (free) muotoon “hanki” (get). Tällä on pyritty selventämään käyttäjille, ettei sovellus ole välttämättä täysin ilmainen.[23]

• Dota 2
• Hearthstone: Heroes of Warcraft
• League of Legends
• Neverwinter
• Path of Exile
• PlanetSide 2
• Team Fortress 2
• Warframe
• War Thunder
• World of Tanks
• Fortnite
• Pubg

• Freemium

• CrossFire: Tencent's Top Earning Free-to-Play Game You've Never Heard Of. 2014. Forbes. Luettavissa: http://www.forbes.com/sites/insertcoin/2014/01/20/crossfire-tencents-top-earning-free-to-play-game-youve-never-heard-of/
• F2P games are no longer listed as 'Free' in Apple's app stores. 2014. Gamasutra. Luettavissa: http://www.gamasutra.com/view/news/230552/F2P_games_are_no_longer_listed_as_Free_in_Apples_app_stores.php
• Hamari, J. & Järvinen, A. 2011. Building Customer Relationship through Game Mechanics in Social Games. Teoksessa M. Cruz-Cunha, V. Carvalho & P. Tavares (toim.) Business, Technological and Social Dimensions of Computer Games: Multidisciplinary Developments. Hershey, PA: IGI Global, Forthcoming. Luettavissa: http://ssrn.com/abstract=2145990.
• Hamari, J. & Lehdonvirta, V. 2010. Game design as marketing: How game mechanics create demand for virtual goods. International Journal of Business Science and Applied Management 5 (1). Luettavissa: http://www.business-and-management.org/library/2010/5_1--14-29-Hamari,Lehdonvirta.pdf.
• Luton, W. 2013. Free-to-Play: Making Money From Games You Give Away. New Riders. Luettavissa:

http://ptgmedia.pearsoncmg.com/images/9780321919014/samplepages/0321919017.pdf

• Most played PC games 2014. 2014. Statista. Luettavissa: http://www.statista.com/statistics/251222/most-played-pc-games/
• Oh, G., & Ryu, T. 2007. Game design on item-selling based payment model in Korean online games. In Proceedings of DiGRA ’07, 650-657. Luettavissa: http://www.digra.org/wp-content/uploads/digital-library/07312.20080.pdf. Sivu 652.
• Onyett C., Separating Free-to-Play and Pay to Win 2012. Luettavissa:

http://www.ign.com/articles/2012/08/13/separating-free-to-play-and-pay-to-win

• Riot's 'League of Legends' Reveals Astonishing 27 Million Daily Players, 67 Million Monthly. 2014. Forbes. Luettavissa: http://www.forbes.com/sites/insertcoin/2014/01/27/riots-league-of-legends-reveals-astonishing-27-million-daily-players-67-million-monthly/
• Rose, M. 2013. Chasing the Whale: Examining the ethics of free-to-play games. Gamasutra. Luettavissa:

http://www.gamasutra.com/view/feature/195806/chasing_the_whale_examining_the_.php

• Spending A Week With Supercell's 'Clash of Clans'. 2014. Forbes. Luettavissa: http://www.forbes.com/sites/insertcoin/2014/02/26/spending-a-week-with-supercells-clash-of-clans/
• Vankka, E.. 2014. Free-to-play: Professionals’ perceptions. University of Tampere. Luettavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201403251260
• Vatanen, P. 2013. Pelialan tulevaisuus löytyy ilmaisuudesta. Yle. Luettavissa: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/06/21/pelialan-tulevaisuus-loytyy-ilmaisuudesta