Fredrik V (Pfalz)
Fredrik V (saks. Friedrich; 26. elokuuta 1596 Neumarkt in der Oberpfalz – 29. marraskuuta 1632 Mainz) oli vuosina 1610–1623 Pfalzin vaaliruhtinas ja vuosina 1619–1620 Böömin kuningas nimellä Fredrik I. Koska Fredrikin kuninkuus kesti vain yhden vuoden (4. marraskuuta 1619 – 8. marraskuuta 1620), hän sai lisänimen talvikuningas.
Fredrik syntyi metsästyslinna Deinschwangissa. Hän seurasi isäänsä Fredrik IV:tä Pfalzin vaaliruhtinaaksi vuonna 1610. Isältään hän peri myös johtoaseman evankelisessa unionissa.
Kolmikymmenvuotinen sota alkoi Böömin protestanttien kapinalla keisari Ferdinand II:ta vastaan. Syrjäytettyään Ferdinandin he tarjosivat Fredrikille Böömin kuninkaan kruunua vuonna 1619. Näin he tavoittelivat evankelisen unionin tukea kapinassaan keisaria vastaan. Fredrik otti kruunun vastaan luottaen saavansa tukea apeltaan Englannin kuningas Jaakko I:ltä ja evankeliselta unionilta. Jaakko kuitenkin vetäytyi tulevasta konfliktista aivan kuten teki evankelinen unionikin. Fredrik jäi yksin suurta keisaria vastaan.
Ferdinand löi Böömin protestantit Valkeavuoren taistelussa 8. marraskuuta 1620 ja kapina käytännöllisesti katsoen päättyi. Seuraavaksi keisarilliset armeijat tunkeutuivat Pfalziin ja Fredrikin oli paettava Hollantiin 1622. Hän vietti elämänsä loppuvuodet maanpaossa. Keisari antoi 1623 Pfalzin ja vaaliruhtinaan tittelin Baijerin herttua Maksimilian I:lle.
Vaaliruhtinaan arvo ja Pfalz palautettiin Fredrikin pojalle Kaarle I Ludvigille 1648 Westfalenin rauhassa.