Fredrik VII

Fredrik VII (6. lokakuuta 1808 – 15. marraskuuta 1863) oli Tanskan kuningas. Hän oli vallassa vuodesta 1848 aina kuolemaansa asti. Hän oli Oldenburgin hallitsijasuvun alkuperäisen päähaaran viimeinen hallitsija ja myös Tanskan viimeinen absoluuttisena monarkkina hallinnut kuningas. Vuonna 1849 hän julkaisi itsevaltiuden kumonneen perustuslain. Perustuslaki oli vapaamielinen ja se loi Tanskalle muun muassa kaksikamarisen kansanedustuslaitoksen.[1]

Fredrik VII
Tanskan kuningas
Valtakausi	20. tammikuuta 1848 – 15. marraskuuta 1863
Edeltäjä	Kristian VIII
Seuraaja	Kristian IX
Syntynyt	6. lokakuuta 1808 Kööpenhamina, Tanska
Kuollut	15. marraskuuta 1863 (55 vuotta) Glücksburg, Holsteinin herttuakunta
Puoliso	Vilhelmine Marie Caroline Mariane Louise Rasmussen
Koko nimi Frederik Carl Christian
Suku	Oldenburg
Isä	Kristian VIII
Äiti	Charlotte Frederikke

Fredrik oli Kristian VIII:n poika.[1]

Fredrik VII onnistui tekemään itsestään yhden aikansa pidetyimmistä kuninkaista. Syynä tähän oli todennäköisesti se, että hän luopui absolutismista, mutta myös hänen persoonallisuutensa teki kansaan vaikutuksen. Heikkouksistaan huolimatta, muun muassa mytomania ja alkoholismi, hän oli lahjakas näyttelijä. Hän osasi olla kansanläheinen ja sydämellinen. Lukuisilla matkoillaan hän vaali kontakteja kansalaisten keskuudessa.

Fredrik VII:n kuoltua Tanskan hallitsijaksi tuli Oldenburgien Glücksburg-sukuhaaraan kuulunut Kristian IX. Hallitsijasuvun vaihdos osaltaan johti Tanskan sotaan Saksan liittoa vastaan Slesvig-Holsteinin tilanteen vuoksi vuonna 1864.