Fredrik Saltzman

Fredrik Saltzmanin vanhemmat olivat sotilaslääkäri ja valtioneuvos Fredrik Saltzman ja Gustava Charlotta Ulrika Ehrenmalm.[3] Saltzman valmistui ylioppilaaksi 1857, filosofian kandidaatiksi 1862, lääketieteen kandidaatiksi 1864 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1867.[4]

Tehtyään 1868–1869 opintomatkoja eri Euroopan maihin ja työskenneltyään muutaman vuoden apulaislääkärinä Helsingin yleisen sairaalan kirurgisella osastolla hänet nimitettiin Helsingin yliopiston kirurgian dosentiksi 1871. Hänestä tuli 1879 ylimääräinen kirurgian professori, ja varsinaisen professuurin hän sai 1883 sen tultua vapaaksi hänen opettajansa Jakob August Estlanderin kuoltua. Yliopiston tiedekunta ja konsistori tukivat professuuriin toista hakijaa, Max af Schulténia, mutta kansleri ratkaisi valinnan Saltzmanin hyväksi. Vuonna 1890 Saltzman siirtyi Lääkintöhallituksen pääjohtajaksi. Hänen aloitteestaan Suomeen rakennettiin lisää yleisiä sairaaloita ja sairastupien määrä kymmenkertaistettiin. Saltzman erosi pääjohtajanvirastaan perustuslaillisen kantansa vuoksi sortokauden aikana 1902. Hän oli saanut edellisvuonna todellisen valtioneuvoksen arvonimen.[4]

Saltzman matkusti vuonna 1872 Edinburghiin tapaamaan Joseph Listeriä ja perehtymään tämän kehittämiin antiseptisiin menetelmiin.[4][5] Saltzman alkoi soveltaa näitä menetelmiä järjestelmällisesti saatuaan professoriksi tultuaan Helsingin yleisen sairaalan kirurgisen osaston johtoonsa. Tulehdusten väheneminen mahdollisti uudenlaisten kirurgisten operaatioiden käyttöönoton. Saltzman toi ensimmäisinä Suomeen kilpirauhasen ja mahalaukun leikkaukset 1884 ja 1885.[4] Hän tiettävästi myös kokeili sveitsiläisen Jacques-Louis Reverdinin kehittämää uutta ihonsiirtomenetelmää vain hetkeä sen esittelyn jälkeen vuonna 1870.[5]

Pitkään suunniteltu Helsingin Kirurginen sairaala rakennettiin Saltzmanin professorikaudella ja otettiin käyttöön vuonna 1888. Saltzman suunnitteli sairaalan leikkaussalin ja teknisen laitteiston itse. Sairaalassa aloitettiin vuonna 1889 ensimmäisenä Suomessa sairaanhoitajien koulutus. Lääkintöhallituksen pääjohtajana Saltzman laajensi sairaanhoitajakoulutuksen lääninsairaaloihin eri puolille Suomea. Myös hammaslääkärien järjestäytynyt koulutus Suomessa aloitettiin hänen pääjohtajakautenaan. On katsottu osin Saltzmanin ansioksi, että Suomi vältti lähes kokonaan vuosien 1892–1894 suuren koleraepidemian.[4]

Saltzman perusti vuonna 1889 Suomen ensimmäisen kirurgiyhdistyksen, joka toimi seitsemän vuotta, ja hän oli sen ensimmäinen puheenjohtaja. Hän osallistui myös Pohjoismaisen kirurgiyhdistyksen perustamiseen ja toimi Suomen Punaisen Ristin johtokunnassa. Lisäksi hän oli Nyländska Jaktklubbenin varakommodori 1871–1875 ja Henkivakuutusyhtiö Kalevan johtokunnan puheenjohtaja 1911–1914.[4]

Fredrik Saltzmanin poika oli professori Fredrik Saltzman nuorempi.[2]