Fredrik Reinfeldt

Reinfeldt liittyi kokoomuksen nuorisojärjestöön (Moderata Ungdomsförbundet, MUF) vuonna 1986 oltuaan poliittisesti aktiivinen jo pitemmän aikaa. Opiskellessaan Tukholman yliopistossa hän oli mukana Borgerliga Studenter – Opposition '68 -ryhmässä (Tukholman yliopiston porvarilliset opiskelijat), jonka puheenjohtajana hän toimi 1988–1989. Hän valmistui ekonomiksi vuonna 1990. Reinfeldt valittiin Ruotsin parlamenttiin vuoden 1991 vaaleissa, joiden tuloksena kokoomus nousi hallitusvastuuseen. Vuonna 1992 Reinfeldt valittiin maltillisten nuorisojärjestön johtoon. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1995 asti. Vuosina 2001–2002 hän toimi Ruotsin parlamentin oikeusvaliokunnan (ruots. Justitieutskottet) puheenjohtajana.

Maltillinen kokoomus kärsi suuren tappion vuoden 2002 vaaleissa ja puheenjohtajana toimineen Bo Lundgrenin eron jälkeen Reinfeldt valittiin puolueen johtoon. Reinfeldtin kaudella Maltillinen kokoomus käänsi politiikkaansa kohti keskustaa yrittäen tavoitella äänestäjiä myös perinteisen oikeiston ulkopuolelta.[2][3] Vuoden 2006 valtiopäivävaalien alla Maltillinen kokoomus nimitti itseään uudeksi työväenpuolueeksi.[4]

Reinfeldt johti neljän porvaripuolueen liittoumaa eli Ruotsin allianssia (ruots. Allians för Sverige) vuoden 2006 valtiopäivävaaleissa. Porvariliittouma voitti vaalit, ja Reinfeldt valittiin pääministeriksi. Hänestä tuli pääministeri 41-vuotiaana, ja hän on Ruotsin historian kolmanneksi nuorin pääministeri Robert Themptanderin ja Rickard Sandlerin jälkeen, jotka molemmat tulivat pääministeriksi 40-vuotiaina.

Reinfeldtin allianssihallituksen alkutaival oli poliittisten skandaalien täyttämä. Jo vajaat kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hallitus aloitti työnsä, siitä erosi kaksi maltillisten ministeriä, ulkomaankauppaministeri Maria Borelius ja kulttuuriministeri Cecilia Stegö Chilò. Syynä oli pimeän työvoiman käyttämisestä ja televisioluvan maksamatta jättämisestä noussut kohu.[5]

Vuoden 2008 Yhdysvaltain presidentinvaalien alla Reinfeldt ilmoitti kannattavansa Barack Obamaa Yhdysvaltain presidentiksi. Republikaanisen puolueen ehdokkaista Reinfeldtin suosikki oli John McCain.[6]

Maltillinen kokoomus saavutti Reinfeldtin johdolla historiansa parhaimman vaalituloksen vuoden 2010 valtiopäivävaaleissa. Porvarillinen allianssi voitti vaalit, mutta joutui vaalien jälkeen jatkamaan vähemmistöhallituksena Ruotsidemokraattien päästyä vaa'ankieliasemaan. Reinfeldt jatkoi pääministerinä ja hänen johtamaansa hallitukseen tuli yhteensä 24 ministeriä, mikä oli kolme enemmän kuin aiemmin.[7]

Reinfeldtin toista hallitusta on pidetty poikkeuksellisen vahvana, ja se on tehnyt merkittäviä talousuudistuksia kuten veronkevennyksiä. Kun monissa muissa Euroopan maissa (muun muassa Suomessa ja Tanskassa) on kärsitty taantumasta tai vähintäänkin nollakasvusta, on Ruotsin talous kasvanut ja jo ylittänyt vuosien 2008–2009 finanssikriisiä edeltäneen tason. Hallituspuolueiden kannatus oli kuitenkin ollut laskusuunnassa ennen vuoden 2014 vaaleja ja hallitus oli luopunut veronkevennyksistä sekä ilmoittanut panostavansa kouluihin ja puolustukseen.[8]

Syyskuussa 2014 järjestetyissä valtiopäivävaaleissa Maltillisen kokoomuksen kannatus romahti edellisten vaalien hiukan yli 30 prosentista vain noin 23 prosenttiin. Vaalituloksen myötä pääministeriksi nousi sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Stefan Löfven. Reinfeldt ilmoitti maltillisten vaalivalvojaisissa luopuvansa keväällä 2015 puolueen puheenjohtajan tehtävästä.[9]