Fredrik Nylander

Fredrik Nylander (9. syyskuuta 1820 Oulu – 2. lokakuuta 1880 Contrexéville, Ranska) oli suomalainen lääkäri, valtiopäivämies ja kasvitieteilijä, joka sai professorin arvon.[1]

Nylanderin vanhemmat olivat kauppias Anders Nylander ja Margareta Magdalena Fahlander ja puoliso vuodesta 1853 Ida Babette Hummel (k. 1900). Helsingin yliopiston ensimmäinen kasvitieteen professori William Nylander (1822–1899) oli hänen veljensä, samoin luonnontieteilijä ja lääkäri Anders Edvin Nylander (1831–1890). Nylander valmistui filosofian kandidaatiksi 1840, opiskeli Tukholmassa ja Uppsalassa 1840–1842 ja teki 1834–1844 kasvitieteellisiä retkiä Karjalaan ja Kuolaan.[1]

Vuonna 1843 Nylanderista tuli Helsingin yliopiston dosentti hänen julkaistuaan teoksen Specilegium plantarum fennicarum, centuria I, jota pidettiin arvokkaimpana Suomen kasvistoa koskeneena tutkimuksena Pietari Kalmin aikojen jälkeen. Nylander tuli seuraavana vuonna filosofian lisensiaatiksi (tohtoriksi), väitöskirjanaan mainitun tutkimuksen toinen osa. Tutkimuksen kolmas osa julkaistiin 1846.[1]

Nylander toimi 1844–1846 apulaisena Pietarin kasvitieteellisessä puutarhassa. Jo sitä ennen eli 1843 hän oli valmistunut myös lääketieteen kandidaatiksi. Lääkärinä hän toimi Oulussa 1846–1850 ja 1853 hänestä tuli lääketieteen lisensiaatti ja Oulun kaupunginlääkäri. Samana vuonna Nylander julkaisi teoksen Eriophori monographia. Valtiopäiville 1872 hänet valittiin porvarissäädyssä Oulun edustajana. Nylander sai professorin arvon 1873.[1][2][3]