Fredrik Nybom

Fredrik Kristian Jeremias Nybom (8. elokuuta 1838 Hamina – 7. joulukuuta 1927 Helsinki) oli suomalainen liike- ja pankkimies, joka toimi Kansallis-Osake-Pankin (KOP) toimitusjohtajana vuosina 1892–1914 sekä valtiopäivämiehenä.[1]

Fredrik Nybom, Eero Järnefeltin maalaama muotokuva vuodelta 1909.

Nybomin vanhemmat olivat haminalainen kauppias ja laivanvarustaja Jeremias Nybom ja Wendla Elisabet Ahlqvist. Hän kirjoitti vuonna 1857 ylioppilaaksi Porvoon lukiosta ja opiskeli Helsingin yliopiston fyysis-matemaattisessa osastossa, mutta keskeytti opintonsa vuonna 1861 ja lähti perheensä varoilla viideksi vuodeksi ulkomaille. Siirryttyään Skandinaviasta Englantiin hän vietti kolme vuotta Lontoossa perehtymässä puutavara- ja viljakauppaan. Takaisin palattuaan hän perusti vuonna 1866 oman yrityksen Haminan Vienti-, Tuonti- ja Asioimisliikkeen. Suurten nälkävuosien aikana vuonna 1867 senaattori Johan Vilhelm Snellman lähetti Nybomin ulkomaille neuvottelemaan viljan saamisesta Suomeen. Nybom kiersi Euroopassa etsimässä uusia markkinoita Suomen vientituotteille, pääosin huonolla menestyksellä, sillä vain tuolloin vähäinen sahatavara herätti kiinnostusta. Hän sai kuitenkin välitettyä Suomen valtiolle kreditiivilainan frankfurtilaiselta Rothschildin pankilta. Palattuaan uudelleen Suomeen Nybom toimi virkailijana Suomen Yhdyspankin Haminan-konttorissa. Vuonna 1871 hänestä tuli pankin johtokunnan jäsen.[1]

Vuodesta 1873 Nybom oli Viipuriin perustetun Pohjoismaiden Osakepankin Helsingin-konttorin johtajana. Hän toimi haarakonttorin johtajana varsin laajoin valtuuksin ja omavaltaisestikin, minkä seurauksena hänen suhteensa pankin johtoon huononivat vuosien kuluessa. Vuonna 1892 hänet lopulta erotettiin sillä perusteella, että hän oli myöntänyt Vaasan Pankille luottoa alemmalla perimisprovisiolla kuin mitä johtokunta oli edellyttänyt. Nybom löysi kuitenkin pian uuden työpaikan muutamaa vuotta aiemmin perustetun Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajana, sillä KOP:n ensimmäinen pääjohtaja Otto Hjelt oli erotettu väärinkäytösten vuoksi. KOP:n pääjohtajana Nybomin onnistui vakiinnuttaa pankin asema ja kehittää sen toimintaa.[1] Hän oli edeltäjäänsä varovaisempi ja vähensi luotonantoa saadakseen pankin liiketoiminnan vakaammalle pohjalle. KOP kasvoi hänen kaudellaan vuoteen 1908 mennessä Suomen toiseksi suurimmaksi liikepankiksi, vuonna 1913 talletusmäärältään hetkellisesti jopa suurimmaksi.[2] Vanhoilla päivillään Nybom alkoi kuitenkin myöntää liian kevyin perustein luottoja poikansa ja ystävänsä liikehankkeisiin, minkä seurauksena pankin hallintoneuvosto joutui asettamaan tarkastajat tutkimaan hänen toimintaansa. Epäluottamuksesta loukkaantuneena Nybom erosi vuonna 1914 pääjohtajan tehtävistä ja siirsi henkilökohtaiset tilinsäkin KOP:n kilpailijoihin Suomen Yhdyspankkiin ja Privatbankeniin.[1]

Nybom oli porvarissäädyssä Helsingin edustaja valtiopäivillä 1877–1878, 1882 ja 1885 ja Kajaanin edustaja valtiopäivillä 1894. Hän lukeutui ensin liberaaleihin, mutta puolueen hajaannuttua hän siirtyi suomalaisen puolueen piiriin. Vuoden 1894 valtiopäiville hän valitutti siksi itsensä suomenkielisen Kajaanin kaupungin edustajaksi.[3] Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1875–1884 ja 1894–1896, joskaan ei viimeisenä vuonna enää osallistunut valtuuston kokouksiin. Nybom aateloitiin vuonna 1904, kun aatelissäätyyn haluttiin lisää myöntyväisyysmielisiä vanhasuomalaisia.[1] Hänestä polveutuu siten suomalainen aatelissuku nro 280, Nybom.[4] Hän toimi vielä aatelissäädyssä valtiopäivämiehenä 1904–1905.[5]

Nybomin puoliso vuodesta 1871 oli Aina Johanna Baeckman (1851–1923), sotakomissaari Woldemar Baeckmanin tytär. Yksi heidän pojistaan oli valokuvaaja Alfred Nybom.[1]