Fredrik I (Preussi)

Hohenzollernin sukuun kuulunut Fredrik syntyi Königsbergissä Brandenburgin vaaliruhtinaalle Fredrik Vilhelmille ja Orania-Nassaun Luise Henriettelle. Hän oli Fredrik Vilhelmin kolmas poika.

Brandenburgin vaaliruhtinaaksi tuli Fredrik III 29. huhtikuuta 1688 hänen isänsä kuoltua. Kunnianhimoiselle nuorelle miehelle vaaliruhtinaan arvonimi oli liian vähäpätöinen. Naapuriruhtinaan August Väkevän esimerkin innoittamana hän ryhtyi tavoittelemaan Preussin kuninkaan arvonimeä. Hänen omat ministerinsä eivät uskoneet sen olevan mahdollista, koska Preussi ja Brandenburg olivat liian pieniä valtioita, jotta Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija keisari Leopold I myöntäisi arvonimen.[1]

Fredrik I oli asian johdosta usein yhteydessä keisariin ja hänen tilaisuutensa tuli kun keisari tarvitsi apua sodassaan Ranskan kuningas Ludvig XIV vastaan. Fredrik lupasi antaa keisarille 8000 sotilasta jos tämä myöntää kuninkuuden. Keisari suostui ja vaaliruhtinas Fredrik III tuli Preussin kuningas Fredrik I 18. tammikuuta 1701. Königsbergissä pidetyissä seremonioissa Fredrik asetti kruunun päähänsä itse. Fredrik tunsi koko loppuelämänsä syvää kunnioitusta keisaria kohtaan pitäen häntä lääninherranaan.[2]

Vakaumuksellisena luterilaisena Fredrik piti Ranskaa uhkana sekä kaikille protestanteille että omalle valtiolleen. Sen tähden hän liittoutui Espanjan perimyssodassa keisari Leopold I:n kanssa Ranskaa vastaan. Muutenkin hän myötäili keisaria ulkopolitiikassaan ottamatta kovin itsenäistä kantaa. Sota maksoi Preussille paljon, eikä sillä saavutettu juuri mitään. Ulkovallat tunnustivat Fredrikin kuninkaan arvonimen ja Preussi sai hallittavakseen Rein-joen varrelta Ylä-Gelderlandin ja Sveitsistä Neuchâtelin alueen.[3]

Fredrik halusi Ruotsin liittolaisekseen. Kaarle XII:n kanssa kaavailtiin liittosopimusta, joka olisi antanut Preussille mahdollisuuden liittää Puolan länsiosat itseensä. Ruotsin tappio Suuressa Pohjan sodassa esti kaavailut.[4]

Vaikka Fredrik I pitikin Ranskaa valtiona uhkana, hän salli useiden ranskalaisten perheiden muuttaa Berliiniin. Kyseessä olivat uskonnollista vainoa pakenevat hugenotit. Berliiniin syntyi merkittävä ranskankielinen yhteisö. Kuningatar Charlottelle hän rakennutti Berliiniin Charlottenburgin linnan, jonka puistosta tuli suosittu ulkoilualue. Maahan houkuteltiin italialaisia ja ranskalaisia taiteilijoita.[5]

Toisin kuin myöhemmät preussilaiset sotilaskuninkaat, Fredrik I rakasti ylellisyyttä. Hän keräili jalokiviä, kiinalaista posliinia ja kalliita huonekaluja. Hänen saapuessaan paikalle vedettiin esiin punaiset matot, liput hulmusivat ja rummut pärisivät. Krenatöörit joiden puvut oli kirjailtu hopeakudonnaisilla, muodostivat kunniakujan. Hänen juhlansa, joita järjestettiin usein, olivat täynnään mitä kalleimpia herkkuja. Hänen pojanpoikansa Fredrik Suuri kritisoi tätä ankarasti. Hallitsijan lempiharrastus oli metsästys.[5]

Berliini sai Fredrikin aikana kunnianimen ”Spreejoen Ateena”. Kunnia tästä kuuluu kuninkaan filosofikuningattareksi kutsutulle vaimolle Sophie Charlottalle. Hän suosi tieteitä ja taiteita, ja hänen tuttaviinsa ja keskustelukumppaneihinsa kuului Gottfried Leibniz. Puolisoiden säilyneestä kirjeenvaihdosta on päätelty, ettei heidän avioliittonsa ollut onnellinen.[5]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fredrik I (Preussi) Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Fredrik Vilhelm

Brandenburgin vaaliruhtinas 1688–1713

Seuraaja: Fredrik Vilhelm I

Edeltäjä: Fredrik Vilhelm

Preussin herttua 1688–1701

Seuraaja: -

Edeltäjä: –

Preussin kuningas 1701–1713

Seuraaja: Fredrik Vilhelm I