Fredrik Adolf Pelander

Fredrik Adolf Pelander (4. huhtikuuta 1766 Malmin kartano, Pernaja – viimeistään 1827) oli suomalainen vänrikki, jota on pidetty yhtenä mahdollisena esikuvana J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa kertojana esiintyvälle vänrikki Stoolille. Toisena vänrikki Stoolin esikuvana on mainittu Kurun Hainarissa asunut Suomen sodan veteraani, vänrikki Carl Gustaf Polviander, jonka kanssa Runeberg kävi metsästysretkillä Ruovedellä asuessaan.

Pelanderin vanhemmat olivat Malmin kartanon inspehtori Simon Pelander ja Katarina Wiberg. Perheessä oli kolme poikaa joista Fredrik Adolf oli nuorin. Vuonna 1771 perhe muutti Espooseen, jossa Simon Pelander toimi jonkin aikaa Espoon kartanon inspehtoorina.

Syksyllä 1789 maanmittarinoppilaaksi mainitusta Fredrik Adolf Pelanderista tuli majoittaja Savon jääkärirykmentin Mäntyharjun komppaniaan ja saman vuoden marraskuusta alkaen hän palveli jo kersantin vakanssilla. Vuodesta 1791 Pelander palveli kersantin arvoisena majoittajan vakanssilla rykmentin Ristiinan komppaniassa. Hänen mainitaan myös toimineen linnoituskonduktöörinä. Pelander sai eron armeijasta 22. kesäkuuta 1792 ja hän sai ilmeisesti tällöin vänrikin arvon.

Pelander meni naimisiin 29. syyskuuta 1793 Suoniemellä Johanna Albertina Mellinin (1772–1836) kanssa, jonka isä vapaaherra Johan Gustaf Mellin omisti Suoniemellä Kuljun kartanon. Pelander asettui vaimonsa kanssa asumaan appensa Kangasalla omistamaan Liuksialan kartanoon. Pelanderin perheeseen syntyi vuosien 1794–1811 välillä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Näyttää siltä, että Pelander muutti 1804 vaimonsa luota Messukylään, jossa asui hänen maanmittarina toiminut veljensä Pehr Henrik Pelander (1763–1821) ja otti samalla mukaansa 10-vuotiaan tyttärensä. Messukylään saapui myös kolmas veljeksistä vänrikki Karl Pelander (1760–1825).

Karl Pelander muutti Messukylästä Liuksialaan 1813, ja noin vuonna 1820 hän muutti Urjalaan, jossa hän sitten vietti viimeiset elinvuotensa. Pehr Henrik Pelander näyttää muuttaneen 1813 Hauholle. Sen sijaan Fredrik Adolf Pelander katoaa vuoden 1811 jälkeen asiakirjoista, eikä hänen olinpaikastaan ole varmaa tietoa. Hänen erillään asunut vaimonsa Johanna Albertina merkittiin rippikirjoissa vasta vuonna 1827 leskeksi, joten voidaan olettaa, että Fredrik Adolf Pelander oli elossa vielä vuosina 1826–1827. Pelander näyttää viettäneen viimeiset elinvuotensa kiertelevää elämää ja asuneen lyhyitä aikoja useissa paikoissa sukulaisten ja tuttavien luona.

Runeberg toimi kotiopettajana Ruoveden Ritoniemen talossa asuneen Suomen sodan veteraanin, kapteeni Erik Gustaf af Enehjelmin perheessä vuosina 1825–1826. Perimätiedon mukaan Pelander olisi asunut samoihin aikoihin Ritoniemen mailla sijainneessa tuvassa ja hankkinut elantonsa muun muassa nuottaa kutomalla. Vänrikki Stool-runon säkeet

nyt vänrikki ol’ arvoltaan

vaikk’ onni näytti menneen

näyttävät sopineen hyvin Pelanderin senaikaiseen elämäntilanteeseen.

Suomen sotaan Pelander ei osallistunut, mutta hän on saattanut kertoa Runebergille sotatarinoita vuosina 1788–1790 käydystä Kustaa III:n sodasta, josta hänellä oli omakohtaisia kokemuksia. Monet Vänrikki Stoolin runot viittaavat Savoon, ja juuri siellä Pelander palveli armeijassa ollessaan. Runoissa Dunckerista, Malmista, von Törnestä, Hannu Munterista ja Ukko Lodesta kerrotut yksityiskohdat viittaavat usein juuri niihin aikoihin, jolloin Pelander oli samassa Savon rykmentissä heidän kanssaan. Näitä henkilöitä on kuvattu runoissa monesti rehevän humoristisesti, ja voi olla, että Pelanderin kertomat tarinat ovat olleet runoissa pohjana.

Sukututkija Anita Tuurala ei ponnisteluistaan huolimatta löytänyt Pelanderin kuolinaikaa tai paikkaa, ja siksi on arveltu, ettei kuolemasta ole jäänyt tietoa asiakirjoihin. Pelander kuoli todennäköisesti pian Runebergin Ruovedeltä lähdön jälkeen. Saattaa olla että Pelander kyllä merkittiin kuolleeksi jonkin paikkakunnan kirkonkirjoihin, mutta nämä kirkonkirjat ovat sittemmin tuhoutuneet esimerkiksi tulipalossa.