Frederick William Franz

Franz syntyi Covingtonissa, Kentuckyssa, voimakkaasti uskonnolliseen perheeseen. Hänen perheensä kuului presbyteriaaniseen kirkkoon. Valmistuttuaan high schoolista vuonna 1911 Franz lähti opiskelemaan teologiaa Cincinnatin yliopistoon. Hän halusi tulla presbyteriaanisen kirkon papiksi. Hänen veljensä Albertin lähetettyä hänelle muutamia Charles Taze Russellin kirjoituksia hän vakuuttui niiden olevan totuus ja hylkäsi presbyteerikirkon. Franz kastettiin raamatuntutkijaksi 30. marraskuuta 1913. Seuraavan vuoden huhtikuussa hän jätti yliopiston ryhtyäkseen Russellin johtaman liikkeen kolporteeraajaksi eli kokoaikaiseksi saarnaajaksi. Vuonna 1920 hänet kutsuttiin työhön Vartiotorniseuran päämajaan Beeteliin Brooklynissä, New Yorkissa. Vuonna 1923 hän piti puheen seuran tulevan presidentin Nathan H. Knorrin kastetilaisuudessa.

Franzin tullessa Vartiotorniseuran presidentiksi vuonna 1977 Jehovan todistajien järjestö oli vakavan kriisin kourissa. Vuoteen 1975 kohdistetut odotukset^selvennä olivat rauenneet tyhjiin, ja monet todistajat jättivät pettyneinä liikkeen. Lisäksi Vartiotorniseuran presidentti Knorrin vakava sairaus oli lamaannuttanut hallintoelimen. Franz arveli, että tilanne voitiin rauhoittaa vain, mikäli seura ottaisi vastuun vuoden 1975 fiaskosta. Kesän 1979 konventeissa Franz ja muut Vartiotorniseuran johtajat myönsivät olevansa "jossain määrin" vastuussa vuoteen 1975 kohdistuneista odotuksista, ja vuonna 1980 Vartiotornin kesäkuun 15. päivän numerossa julkaistiin asiasta julkinen anteeksipyyntö.

Tämä rauhoittikin tilannetta seurakunnissa. Toisaalta ongelmia alkoi ilmetä itsessään Brooklynin Betelissä sekä Kanadan haaratoimistossa. Niissä muodostui salaa kokoontuvia, Raamattua itsenäisesti ja ilman Vartiotorniseuran julkaisuja tutkivia ryhmiä, jotka alkoivat asettaa kyseenalaiseksi Jehovan todistajien keskeisiä opetuksia ja Vartiotorniseuran asemaa jumalallisen totuuden ilmoittajana. Franz murskasi nämä ryhmittymät sekä erotti niihin osallistuneet henkilöt. Erotetuista tunnetuin lienee Franzin oma veljenpoika Raymond Franz.

Järjestö alkoi 1970-luvun alun "suojasään" jälkeen muutenkin kääntyä konservatiivisempaan suuntaan.^lähde? Seurakuntien itsemääräämisoikeutta rajoitettiin entisestään, ja työn pääpaino pantiin jälleen selkeästi saarnaamistyölle. Opillisesti Franzin kausi ei tuonut uutta.

Franzin terveys alkoi 1980-luvulla kääntyä heikompaan suuntaan, mikäli lisäsi hallintoelimen valtaa. Toisaalta Jehovan todistajat eivät pystyneet reagoimaan tehokkaasti muuttuneen ajan haasteisiin, ja opilliset ja hallinnolliset uudistuksen jäivät tekemättä. Franzin on virallisesti kerrottu olleen viimeiset vuotensa sokea ja lähes kuuro, ja usein hänen epäillään kärsineen myös dementiasta.^lähde? Frederick Franz kuoli 99-vuotiaana 22. joulukuuta 1992. Hänen seuraajakseen valittiin Milton G. Henschel.

Franzin teologinen ja eksegeettinen tietämys sekä hänen kielitaitonsa tekivät hänestä tärkeän auktoriteetin oppiasioissa jo Rutherfordin kauden loppuaikoina. Knorrin tultua presidentiksi Franzista - joka oli Knorrin hyvä henkilökohtainen ystävä - tuli käytännössä Jehovan todistajien opillinen auktoriteetti. Häntä kutsuttiin joskus leikillisesti liikkeen "oraakkeliksi". Useat Vartiotorni-lehden artikkelit ja julkaistut kirjat olivat käytännössä hänen kirjoittamiaan, ja hän vastasi sisällöllisesti pitkälti kaikesta julkaistusta materiaalista. Vuoteen 1975 viittaavat laskelmat olivat peräisin hänen kynästään. Vaikka asiaa ei koskaan olekaan virallisesti myönnetty, on selvää, että Franz oli myös vuonna 1961 valmistuneen Uuden maailman käännöksen käännöskomitean johtaja ja käännöksen pääasiallinen laatija.

Franz on ainoa Vartiotorniseuran presidenteistä, jolla on ollut muodollista teologista koulutusta. Hän opiskeli Cincinnatin yliopistossa Uuden testamentin koinee-kreikkaa ja latinaa. Lisäksi hän opiskeli myöhemmin omatoimisesti Raamatun hepreaa, joten hän pystyi tutkimaan Raamatun tekstejä myös alkukielillä^lähde? - tähän ei ollut kyennyt yksikään aikaisempi Vartiotorniseuran presidentti. Toisin kuin aikaisemmat presidentit, Franz puhui englannin lisäksi myös vieraita kieliä, hän pystyi keskustelemaan espanjaksi, italiaksi, saksaksi, portugaliksi ja ranskaksi. Lisäksi Franz oli matkustellut laajalti ympäri maailmaa. Hänen kielitaitonsa ja matkustelunsa teki hänestä aikaisempiin presidentteihin verrattuna laaja-alaisen ja avarakatseisen. Toisaalta hän oli myös vakaumuksellinen ja tiukka järjestömies, joka kannatti varauksetta Vartiotorniseuran asemaa Jumalan maanpäällisenä järjestönä. Hän vastusti tiukasti kaikkia väärinä pitämiään muutoksia^selvennä.

Ihmisenä Franz oli avoimempi ja seurallisempi kuin edeltäjänsä Rutherford ja Knorr. Henkilönä hän oli miellyttävä ja helppo lähestyä - ainakin, jos oli hänen kanssaan samaa mieltä. Hän oli yleisönsä ottava puhuja. Kirjoittajana hän oli myös kelvollinen, joskin usein hieman vaikeatajuinen. Ajoittain Franz saattoi olla omalaatuisuuteen saakka epäsovinnainen ja järkyttää esiintymisellään keskivertotodistajia - esimerkiksi silloin, kun hän eräässä konventissa vuonna 1958 kutsui teini-ikäisiä Jehovan todistaja -tyttöjä "kiimaisiksi hiehoiksi"^lähde?.