Frederick Douglass

Frederick Douglass syntyi plantaasiorjaksi Tuckahoessa, Marylandin osavaltiossa. Douglass, kuten useimmat muutkin orjat, varttui tietämättä tarkkaa syntymäaikaansa. Douglass tiesi myös biologisesta alkuperästään hyvin vähän. Hänen äitinsä oli orja nimeltään Harriet Bailey, Isaac ja Betsey Baileyn tytär. Isästään Douglass tiesi ainoastaan sen, että tämä oli valkoinen mies.

Douglassin sosiaalista asemaa keskeisesti määrittävä tekijä oli hänen geeniperimänsä. Yhdysvalloissa orjuus perustui avoimesti rodulliseen jaotteluun. Douglass oli syntymästään asti tuomittu orjuuteen, eikä hänen puoliverisyytensä parantanut mitenkään hänen asemaansa. Tämä johtui siitä, että vallitsevan lainsäädännön mukaan lapsi peri äitinsä aseman. Näin ollen valkoisen vapaan naisen synnyttämä mulatti ei syntynyt orjuuteen, kun taas mustan orjan synnyttämä mulatti syntyi orjuuteen yleensä riippumatta siitä, minkä verran hänessä virtasi mustaa verta. Jotkut orjat saattoivatkin olla ulkoiselta olemukseltaan täysin valkoisen näköisiä.

Douglass siirtyi 7–8 vuoden iässä palvelijaksi Auldin perheeseen Baltimoreen. Rouva Auld herätti Douglassin tiedonjanon opettamalla tälle aakkoset. Lukemaan oppiminen jäi kuitenkin puolitiehen, sillä herra Auld kielsi vaimoaan opettamasta Douglassille enempää. Auld perusteli opettamiskieltoa vetoamalla lakiin sekä siihen, että oli ylipäätään vaarallista opettaa orjia.

Elinolosuhteet kaupungissa olivat suotuisat uudentyyppisten sosiaalisten suhteiden luomista varten. Douglass korostaa erityisesti toveruussuhteitaan köyhiin valkoisiin poikiin, joihin hän tutustui liikkuessaan kaupungin kaduilla hoitamassa toimeksiantoja. Douglass kertoo, kuinka hän antoi pojille leipää palkaksi siitä hyvästä, että he opettivat hänet lukemaan. Pian Douglassista tuntui, että lukemaan oppiminen oli enemmänkin kirous kuin siunaus: nyt hän tiedosti kurjan tilanteensa, mutta ei nähnyt mitään ulospääsyä. Vapaudenkaipuu ja sitä seuraava toivottomuus alkoivat liittyä kaikkeen, mitä hän näki ja koki.

Douglass törmäsi 1830-luvun alussa arkielämässään yhä useammin sanaan abolition (suom. lakkauttaminen). Douglassin mukaan kesti aikansa, ennen kuin hän oppi ymmärtämään käsitteen todellisen merkityksen. Lopulta hän sai selville paikallisten sanomalehtien välityksellä, että pohjoisissa osavaltioissa vaikutti joukko ihmisiä, jotka vaativat orjuuden lakkauttamista. Tieto valoi Douglassiin uutta uskoa: kaikki valkoiset eivät pitäneet mustia alempiarvoisempina kuin valkoisia.

Vuonna 1832 Douglassin elämässä tapahtui suuri käänne: hänen isäntänsä vaihtui Thomas Auldiksi. Douglass oli asunut seitsemän vuotta Baltimoressa, mutta nyt hänen tiensä vei takaisin maaseudulle. Douglassin sopeutuminen kurjistuneisiin olosuhteisiin ei sujunutkaan erityisen hyvin, vaan hänen ja hänen isäntänsä välillä oli paljon erimielisyyksiä. Douglass lähetettiinkin vuodeksi töihin Edward Coveyn maatilalle. Covey oli tunnettu nuorten orjien murtajana. Murtamisessa oli kyse siitä, että orjista pyrittiin luomaan ehdottoman kuuliaisia isännilleen. Keskeinen tarkoitus oli tehdä orjat tietoisiksi omasta alemmuudestaan, siitä että heidän saastunut afrikkalainen perimänsä teki heistä luonnollisia orjia. Tärkeintä oli istuttaa orjiin pysyvä pelko heidän isäntäänsä kohtaan.

Coveyn maatilalla Douglass joutui ensi kertaa omakohtaisesti kosketuksiin plantaasiorjien kovan arjen eli raskaiden ja pitkien työpäivien ja tiheästi toistuvien ruoskimisrangaistusten kanssa. Ensimmäisen puolen vuoden aikana Douglass ruoskittiin melkein joka viikko. Lopulta Douglass omaksui ulkoisen kuuliaisuuden isäntäänsä kohtaan. Myöhemmin Douglass päätyi orjatöihin Baltimoren laivatelakalle. Sieltä hän pakeni onnistuneesti New Yorkiin junalla ja höyrylaivalla. Douglassin pako onnistui tavallista helpommin, koska Maryland oli pohjoisimpia orja-osavaltioita, joten pakomatka oli lyhyt.

Pohjoisen yleinen elintaso herätti Douglassissa hämmennystä, sillä hän oli kuvitellut elintason siellä olevan alhainen, koska käytössä ei ollut orjatyövoimaa. Erityisen hämmästyttävintä oli huomata, kuinka hyvätuloisia ja hyvinvoivia myös mustat olivat. Myös mustien sivistyneisyys yllätti myönteisesti. Pian Douglass ryhtyi kulkemaan orjuuden vastustajien kokouksissa.

Douglassista kehittyi sangen merkittävä puhuja, joka kiersi esiintymässä muun muassa Britanniassa. Douglassin kaltaiset mustat puhujat olivat tärkeä esimerkki pyrittäessä osoittamaan suurelle yleisölle, että mustat eivät olleet yhtään alempiarvoisempia ja tietämättömämpiä ihmisiä kuin heidän orjuuttajansa.

Vuonna 1845 julkaistiin Douglassin omaelämäkerta Narrative of the Life of Frederick Douglass, An American Slave. Teoksesta tuli suosittu, ja sitä arvioidaan myydyn vuoteen 1850 mennessä noin 30 000 kappaletta.^lähde? Kirja on julkaistu suomeksi nimellä Amerikkalaisen orjan omaelämäkerta (Like, 2006), kääntäjänä Pekka Jääskeläinen.[1]

Douglassin muita tärkeitä julkaisuja ovat hänen vuonna 1847 perustamansa orjuuden vastainen sanomalehti North Star sekä hänen vuonna 1855 julkaisemansa toinen omaelämäkerta My Bondage and My Freedom.

• Frederick Douglass: Narrative of the Life of Frederick Douglass, An American Slave. New York: The Library of America, 2000.
• Peter J. Parish: Slavery – The Many Faces of Southern Institution. South Shields: British Association for American Studies, 1986.
• Kenneth M. Stampp: The Peculiar Institution. Slavery in the Ante-Bellum South. New York: Vintage Books. A Division of Random House, 1956.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frederick Douglass Wikimedia Commonsissa