Franz Reizenstein

Reizenstein opiskeli pianonsoittoa Leonid Kreutzerin ja sävellystä Paul Hindemithin johdolla Berliinissä vuosina 1930–1934. Juutalaisperheeseen syntyneenä hän pakeni kansallissosialismia vuonna 1934 Englantiin. Reizenstein jatkoi sävellysopintojaan Royal College of Musicissa opettajanaan Ralph Vaughan-Williams ja omaksui uudessa asuinmaassaan englantilaisia musiikkivaikutteita.[1] Myöhemmin hän sai pianonsoitossa opetusta Solomonilta.[2] Reizenstein joutui kuitenkin toisen maailmansodan aikana (1940) internoiduksi Mansaarella vihollismaasta tulleena. Vuosina 1958–1968 hän toimi pianonsoiton professorina Royal Academy of Musicissa ja vuosina 1962–1968 Royal Northern College of Musicissa.[1] Tammikuusta kesäkuuhun 1966 hän oli vierailevana sävellysprofessorina Bostonin yliopistossa.[2]

Reizenstein meni Englannissa naimisiin ja sai pojan.[1] Hän kuoli äkillisesti lokakuussa 1968.[2]

Reizensteinin musiikille ominaisia ovat pitäytyminen romanttisessa tyylissä ja polytonaalisuus. Hänen 48:sta opusnumeroidusta teoksestaan kolme neljäsosaa edustaa piano- ja kamarimusiikkia. Kamarimusiikkiteoksista suurimuotoisin on pianokvintetto (op. 23), joka sai suosiollisen vastaanoton samoin kuin sellosonaatti (op. 22). Reizensteinin tuotantoon kuuluu myös orkesteriteoksia, kuten kaksi konserttoa pianolle, ja elokuvamusiikkia.[2]

Reizensteinin kuorotuotanto on suppea, mutta kantaatti Voices of Night (op. 27, 1950/51, kantaesitys 1952) sai niin hyvän vastaanoton, että seurasi kaksi uutta tilausta. Näiden tuloksina syntyivät radio-ooppera Anna Kraus (op. 30) ja oratorio (op. 35). Kaikkien näiden teosten sanat ovat Reizensteinin ystävän, runoilija Christopher Hassallin käsialaa. Humoristista musiikkia Reizenstein teki yhteistyössä Gerard Hoffnungin kanssa.[2]

Reizenstein soitti omien teostensa lisäksi perinteistä ohjelmistoa. Hän konsertoi ja piti radioesityksiä usein.[2]