Franz Mehring

Mehring syntyi Pommerin Schlawessa (nykyinen Sławno Puolassa).[1] Hänen isänsä oli preussilainen upseeri ja juristi. Mehring opiskeli Leipzigin yliopistossa historiaa ja filologiaa, ja jatkoi opintojaan Berliinissä, jossa hän myös aloitti lehtimiesuransa.[2] Hän oli alkujaan liberaali demokraatti, mutta siirtyi vähitellen vasemmalle ja alkoi kannattaa Ferdinand Lassallen perustamaa Saksan yleistä työväenliittoa.[1] Hän työskenteli muun muassa liberaalien lehtien Die Zukunftin, Frankfurter Zeitungin ja Die Waagen toimittajana, mutta riitautui vuonna 1878 viimeksi mainitun omistajan Leopold Sonnemannin kanssa.[2] Välillä vasemmistoa vastaan kääntynyt Mehring julkaisi vuonna 1877 kriittisen kuvauksen Saksan sosiaalidemokraattisen liikkeen historiasta, mutta Bismarckin sosialistilaki sai hänet uudelleen sympatisoimaan sosiaalidemokraatteja.[3] Hän alkoi tutustua Karl Marxin kirjoituksiin vuonna 1880.[2] Mehring oli vuosina 1883–1888 liberaalin Berliner Volks-Zeitung -lehden päätoimittaja,[1] ja teki lehdestä sosialistilakia vastustaneiden vasemmistoporvarien äänitorven.[2]

Mehring irtautui lopulta porvarilehdistöstä vuonna 1890 ja liittyi seuraavana vuonna Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) jäseneksi. Hän kuului vuosina 1891–1912 puolueen virallisen teoreettisen julkaisun Die Neue Zeitin toimituskuntaan ja toimi vuosina 1902–1907 sosiaalidemokraattisen Leipziger Volkszeitung -sanomalehden päätoimittajana.[2][1][4] Häntä pidettiin yhtenä SPD:n johtavista teoreetikoista.[5] Hän oli vuosina 1892–1895 Berliinin vapaan kansanteatterin puheenjohtaja ja toimi vuosina 1906–1910 opettajana SPD:n puoluekoulussa.[2]

Sosiaalidemokraattien keskinäisissä linjariidoissa Mehring siirtyi vanhoilla päivillään Karl Liebknechtin edustaman radikaalin luokkataistelulinjan kannalle ja etääntyi parlamentaarista politiikkaa kannattaneesta puoluejohdosta.[2] Hän kääntyi 1910-luvun alussa myös entistä liittolaistaan Karl Kautskya vastaan.[6] Mehring vastusti Saksan osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan ja SPD:n linnarauhapolitiikkaa. Hän liittyi Liebknechtin ja Rosa Luxemburgin johtamaan puolueoppositioon ja osallistui vuonna 1916 Spartakistiliiton perustamiseen, mistä hyvästä hänet pidätettiin neljäksi kuukaudeksi.[2][1] Mehring valittiin vuonna 1917 Liebknechtiltä vapautuneelle paikalle Preussin maapäiville. Hän oli joulukuussa 1918 mukana Saksan kommunistisen puolueen (KPD) perustamishankkeessa. Hän kuoli sairauteen 72-vuotiaana tammikuussa 1919, pian spartakistikapinan kukistamisen jälkeen.[2]

Mehring on haudattu Berliinin Zentralfriedhof Friedrichsfelde -hautausmaalle.[7]

Mehring julkaisi useita historiaa käsitteleviä teoksia. Jo vuonna 1875 hän sai huomiota tyrmätessään konservatiivisen historioitsijan Heinrich von Treitschken.[4][6] Mehringin Die Lessing-Legende (1893) on Gotthold Ephraim Lessingiä ja Hohenzollernien Preussia käsittelevän porvarillisen historiankirjoituksen kritiikki. Se ilmestyi alun perin 20-osaisena artikkelisarjana Die Neue Zeitissa. Kootessaan sen kirjaksi Mehring liitti siihen tunnetun artikkelinsa Historiallisesta materialismista,[6] jossa hän esitteli Marxin ja Engelsin historiallista materialismia.[5] Vuosina 1897–1898 Mehring kirjoitti neliosaisen saksalaisen sosiaalidemokratian historian Geschichte der deutschen Sozialdemokratie,[1][3] joka oli aiheensa pioneerityö. Hän toimitti vuonna 1902 joukon Marxin, Engelsin ja Lassallen aiemmin julkaisemattomia tekstejä.[4] Vuonna 1918 ilmestyi sittemmin klassikoksi kohonnut Karl Marxin elämäkerta Karl Marx: Geschichte seines Lebens.[1][3]

Mehringin rintakuva Berliinin Friedrichshainissa.

Mehring oli varsinkin Itä-Saksassa kunnioitettu hahmo ja hänen koottuja teoksiaan julkaistiin siellä 1980-luvulla 15 niteen verran.[6] Hänen mukaansa on nimetty Berliinissä Mehringplatz-aukio ja Mehringdamm-katu.

• Herr von Treitschke, der Sozialistentödter und die Endziele des Liberalismus – Eine sozialistische Replik (1875)
• Zur Geschichte der deutschen Socialdemokratie – Ein historischer Versuch (1877)
• Die Lessing-Legende (1893)
  • Historiallisesta materialismista (Anhang über den historischen Materialismus). Suom. V. Bergman, Edistys, Moskova 1973. Teoksen verkkoversio
• Kustaa Adolf: ruhtinaspeili työläisten opiksi ja hyödyksi (Gustav Adolf: Ein Fürstenspiegel zu Lehr und Nutz der deutschen Arbeiter, 1894). Suom. Erland Aarnio, Suomen sos. dem. nuorisoliitto, Tampere 1913.
• Geschichte der deutschen Sozialdemokratie (1897–1898)
• Gesammelte Schriften von Karl Marx und Friedrich Engels (toim., 1902)
• Schiller. Ein Lebensbild für deutsche Arbeiter (1905)
• Eine Geschichte der Kriegskunst (1908)
• Deutsche Geschichte vom Ausgang des Mittelalters (1910–1911)
• Karl Marx: Geschichte seines Lebens (1918)
• Marx ja bolshevikit. Suom. tuntematon, SKP:n keskuskomitea, Pietari 1919. Teoksen verkkoversio

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Franz Mehring Wikimedia Commonsissa

• Franz Mehring (englanniksi) Marxists.org.