Franz Krommer
Franz Krommer (myös František Kramář; 27. marraskuuta 1759 Kamenets – 8. tammikuuta 1831 Wien) oli tšekkiläinen säveltäjä. Häntä pidettiin aikanaan vahvana Ludwig van Beethovenin kilpailijana, ja etenkin hänen jousikvartettojaan pidettiin arvossa. Krommerin kuoleman jälkeen hänen maineensa kuitenkin hiipui pitkälti Beethovenin aseman vahvistuttua.[1]
Krommer aloitti vuonna 1774 viulun- ja urkujensoiton opiskelun setänsä, säveltäjä, kuoromestari Anton Matthias Krommerin johdolla. Hän sai setänsä kautta myös aseman tilapäisenä urkurina Turanissa joko vuonna 1777 tai 1778. Krommer tutustui myös musiikin teoriaan ja sävellykseen. Hän matkusti vuonna 1785 Wieniin, mutta ei löytänyt sieltä pysyvää työtä. Noin vuonna 1786 hän sai viulistin paikan hoviorkesterista Simontornyasta. Vuonna 1788 hänestä tuli tämän orkesterin musiikillinen johtaja, mutta hän lähti vuonna 1790 konserttimestariksi Pécsin tuomiokirkkoon. Hänen varhaisimmat säilyneet teoksensa ovat 1790-luvun alussa päivättyjä.[1]
Krommer toimi kahdessa pienemmässäkin hovissa konserttimestarina vuodesta 1793 alkaen. Vuonna 1795 hän palasi Wieniin, jossa ilmeisesti opetti sävellystä seuraavien kolmen vuoden ajan. Vuosina 1798–1810 Krommer toimi konserttimestarina herttuan hovissa. Tänä aikana julkaistiin hänen varhaisimmat sinfoniansa sekä konserttonsa ja suurin osa hänen jousikvartetoistaan. Vuonna 1811 Krommer hyväksyi nimityksen baletin konserttimestariksi Wienin Hoftheateriin ja neljä vuotta myöhemmin Kammertürhüterin aseman keisari Franz I:n hovissa. Hän matkusti hallitsijan kanssa useisiin kaupunkeihin Ranskaan ja Italiaan seuraavien parin vuoden aikana. Vuonna 1818 hänet korotettiin hovisäveltäjän ja kamarimusiikkijohtajan asemaan Leopold Kozeluchin seuraajana. Näissä tehtävissä hän toimi loppuikänsä.[1]
Tyylillisesti Krommer oli lähempänä Joseph Haydnia ja Wolfgang Amadeus Mozartia kuin Beethovenia. Hän sävelsi useimmissa genreissä, mutta ei kuitenkaan tehnyt oopperaa eikä yksinlauluja.[1]