Frantsišak Bahuševitš

Frantsišak Bahuševitš (valkoven. Францішак Бенядзікт Казіміравіч Багушэвіч, Frantsišak Benjadzikt Kazimiravitš Bahuševitš, 21. maaliskuuta 1840 Vilnan kihlakunta, Vilnan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 28. huhtikuuta 1900) oli merkittävä valkovenäjänkielisen kirjallisuuden nousukauden runoilija ja esseisti 1800-luvun lopulla. [1][2]

Frantsišak Bahuševitš Францішак Багушэвіч
Henkilötiedot
Syntynyt	21. maaliskuuta 1840[1] Vilnan kihlakunta, Vilnan kuvernementti, Venäjän keisarikunta[1]
Kuollut	28. huhtikuuta 1900[1]
Kansalaisuus	valkovenäläinen
Ammatti	opettaja, kuolinsyyntutkija, asianajaja
Kirjailija
Tuotannon kieli	valkovenäjä
Tyylilajit	runous, esseet
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Bahuševitš on kotoisin vähävaraisesta aatelisperheestä Vilnan seudulta. Hän valmistui Vilnan kymnaasista hyvin arvosanoin vuonna 1861. Hän aloitti opiskelun Pietarin yliopiston fysiikan ja matematiikan tiedekunnassa, mutta hänet erotettiin jo ensimmäisenä vuonna opiskelijalevottomuuksiin osallistumisen johdosta ja koska hän ei sitoutunut näiden jälkeen annettuihin uusiin sääntöihin. Toimi opettajana. Bahuševitš osallistui vuoden 1863 kansannousuun ja haavoittui. Vuosina 1865–1868 judiikan opintoja, työskenteli sitten oikeusistuimissa kuolisyyntutkijana Sumyn, Brjanskin ja Tšernigovin kuvernementeissä. Vuonna 1884 Bahuševitš muutti Vilnaan ja toimi asianajajana tuomioistuimessa. [1][2]

Krakovassa salanimellä vuonna 1891 julkaistu Dudka Bielaruskaja -runoteos.

Smorgonin piirin Kušljanyn kylässä sijaitseva kirjailijan loppuvuosien kotitalo.

Vuonna 1891 Frantsišak Bahuševitš julkaisi Krakovassa salanimen Macieja Buraska turvin runokokoelman Dudka Bielaruskaja. Vuonna 1894 hän julkaisi toisella salanimellä runokokoelman Poznańissa. Osa kirjailijan julkaisuista jäi kuitenkin painamatta sensuurin takia hänen elinaikanaan; mutta monet runoilijan teokset levisivät käsikirjoituksina tai suullisesti. Bahuševitš oli runoissaan valkovenäjänkielisen, realismiin nojautuvan ja tsaarinajan yhteiskuntakriittisen kirjallisuuden edustaja. Hän toi esiin tavallisen kansan luovuutta. Kirjoituksissa nostetaan esiin kansallisen vapauden vaatimuksia ja puolustetaan suurten kansanjoukkojen oikeuksia. [1][2]

Vuodesta 1898 alkaen Bahuševitš asui Kušljanyn kylässä Smorgonin piirin länsiosissa. Hän kuoli huhtikuun 28. päivänä 1900. Bahuševitšin hauta on Ašmjanyn piirissä. [1][2]

F. Bahuševitšin kirjasto ja kulttuurikeskus, Savičiūnai

Bahuševitšin muistolaatta kirjaston seinässä.

Kirjailijan syntymän muistolaatta, Svironys, Liettua