Frans van Mieris vanhempi

Omakuva, 1667, 19 × 15 cm, National Trust, Mole Valley.

Van Mieriksen vanhemmat olivat kultaseppä Jan Bastiaensz van Mieris (1586–1650) ja Christina Willemsdr van Garbartyn. Hän opiskeli Leidenissä vaikuttaneen laatukuvamaalauksen mestarin Gerard Doun (1613–1675) ja Abraham van den Tempelin (1622–1672) opastuksella.[2] Dou kutsui van Mieristä "prinssiksi oppilaidensa joukossa."[3] Van Mieris liittyi Leidenin Pyhän Luukkaan taidemaalarikiltaan 1658, mutta oli mitä ilmeisimmin maalannut itsenäisesti jo aiemmin, sillä hänen ensimmäinen tunnettu signeerattu työnsä on vuodelta 1657.[2]

Van Mieris asui ja työskenteli Leidenissä koko elämänsä. Samaan aikaan kaupungissa asuivat ja maalasivat Gerard Dou (1613–1675) ja Jan Steen (1625/1626–1679), jotka olivat van Mierisille hyvin läheisiä. Muita van Mieresin kanssa samaan aikaan vaikuttaneita laatukuvamaalareita olivat Gabriel Metsu (1629–1667) ja Gerard ter Borch (1617–1681). Kaikki mestarit lainasivat aiheita ja tekniikoita toisiltaan, ja vaikutteet kulkivat ristiin.[2]

Van Mieris oli Rembrandtin tavoin leväperäinen ja huoleton rahankäyttäjä, joka oli suurista palkkioistaan huolimatta koko uransa jonkinasteisissa taloudellisissa vaikeuksissa. Giovanni Guasconi, Toscanan suurherttuan Cosimo III:n hovihankkija Alankomaissa kuvasi kirjeissään Van Mierisin erittäin reipasta alkoholinkäyttöä.[2]

Neiti klavessiin, 1658, 31,7 × 24,7 cm, Staatliches Museum, Schwerin. Tunnetaan myös nimellä Duetto. Aikansa kallein maalaus.

Van Mierisin työllä oli merkittävä vaikutus Alankomaiden kultakauden 1600-luvun lopun laatukuvamaalaukseen. Hänellä tiedetään olleen virallisesti vain yksi oppilas omien poikiensa Jan van Mieriksen (1660–1690) ja Willem van Mieriksen (1662–1747) lisäksi. Hänen töitään ja aiheitaan kuitenkin kopioitiin ja jäljiteltiin laajalti.[2]

Van Mieris oli omana aikanaan arvostettu. Itävallan arkkipiispa Leopold Wilhelm kutsui van Mieriksen hovimaalarikseen, mutta taiteilija kieltäytyi. Van Mieriksen töitä ostivat ajan tunnetuimmat ja rikkaimmat keräilijät, kuten lääkäri Francois de la Boe Sylvius ja Toscanan suurherttua Cosimo III. Hänen töistään maksettiin erittäin korkeita palkkioita. Hyvä esimerkki on myös nimellä Duetto tunnettu Perhekonsertti vuodelta 1658, joka myytiin 2 500 guldenilla. Summa oli siihen mennessä kallein taideteoksesta Alankomaissa maksettu hinta.[2]

Van Mierisin arvostus väheni 1700- ja 1900-luvuilla. Viime aikoina hänet on löydetty osin uudelleen erityisesti eroottissävyisten teostensa vuoksi.[2]

Cunera van der Cockin muotokuva, 1657–1658, 16 × 13.3 cm, National Gallery, Lontoo. Van Mieriksen vaimo oli usein hänen mallinaan.[4]

Suurin osa van Mieriksen töistä on laatukuvamaalauksia, jotka kuvaavat hollantilaista jokapäiväistä elämää.[5] Van Mieris maalasi pienikokoisia teoksia, teknisesti hyvin samalla tavalla kuin oppimestarinsa Gerard Dou. Maalia levitettiin pienillä siveltimillä kovalle kuparipohjalle kerroksittain, kunnes maalipinta oli täysin tasainen. Leidenissä vaikuttaneita mestareita kutsuttiin tekniikkansa perusteella nimellä fijnschilders (hienot maalarit). Van Mieris kiinnitti erityistä huomiota tekstuurien ja kankaiden materiaalin kuvaamiseen.[6]

Jo ensimmäisissä teoksissa näkyy van Mieriksen kyky myös tarinankertojana.[5] Van Mieris jäljitteli aluksi oppimestarinsa Gerard Doun aiheita ja kuvasi kapakoiden ja katujen elämää. 1650-luvun lopussa hän alkoi kuitenkin kuvata yhä enemmän yläluokan elämää. Laatukuvistaan tunnettu van Mieris oli myös muotokuvamaalari. Rembrandt von Rijnin (1606–1669) tavoin hän esiintyi maalauksissaan usein itse, erään arvion mukaan noin neljäsosassa teoksistaan. Uransa loppuvaiheessa van Mieris maalasi historiallisia, uskonnollisia ja mytologisia teoksia.[6]

Monet van Mieriksen genrekuvista ovat tilannekuvia jännitteistä ihmisten välillä. Tilanteet ovat usein humoristisia, mutta van Mieris kuvaa myös eroottista jännitettä, viettelyä ja flirttiä. Kuviin ujutetut vihjeet eivät jääneet hänen oman aikansa yleisölle epäselväksi. Kuuluisia vihjailevia maalauksia ovat esimerkiksi Mies, nainen ja kaksi koiraa (1660), joka tunnetaan myös nimellä Koiranpennun kiusaaminen ja Osteriateria (1661).[6]

• 
  Tyttö myy hedelmiä vanhukselle, 1655, 43,8 × 35,3 cm, Royal Collection of the United Kingdom.
• 
  Näkymä ilotalosta, 1658, 42,8 × 33,3 cm, Mauritshuis, Haag.
• 
  Trompe-l'Oeil -asetelma; kukkaseppele ja verho, 1658, 46,5 × 63,9 cm, Art Institute of Chicago, Chicago. Maalattu yhdessä Adriaen van der Speltin kanssa.
• 
  Mies ja piippu ikkunassa, 1658, 19,8 × 15,7 cm, Muzeul Naţional Brukenthal, Sibiu.
• 
  Pikku koira, n. 1659–1660, 51,5 × 39,5 cm, Eremitaasi, Pietari.
• 
  Mies, nainen ja kaksi koiraa, 1660, 27,7 × 19,9 cm, Mauritshuis, Haag. Tunnetaan myös nimellä Koiranpennun kiusaaminen.
• 
  Osteriateria, 1661, 27 × 20 cm, Mauritshuis, Haag.
• 
  Florentius Schuylin (1619–1669) muotokuva, 1666, 21,3 × 16,5 cm, Mauritshuis, Haag.
• 
  Lääkärin kotikäynti, 1667, 44,5 × 31,1 cm, J. Paul Getty Museum, Los Angeles.
• 
  Nainen kirjoittaa kirjettä, 1680, 25 × 20 cm, Rijksmuseum, Amsterdam.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frans van Mieris vanhempi Wikimedia Commonsissa