Frans Joosef II
Frans Joosef II (koko nimi Franz Josef Maria Aloys Alfred Karl Johannes Heinrich Michael Georg Ignaz Benediktus Gerhardus Majella, 16. heinäkuuta 1906 Deutschlandsberg, Itävalta-Unkari – 13. marraskuuta 1989) oli Liechtensteinin ruhtinas vuodesta 1938 aina kuolemaansa asti 1989 eli 51 vuoden ajan.
| Frans Joosef II | |||||
|---|---|---|---|---|---|
 | |||||
| Liechtensteinin ruhtinas | |||||
| Valtakausi | 25. heinäkuuta 1938 – 13. marraskuuta 1989 | ||||
| Edeltäjä | Frans I | ||||
| Seuraaja | Hans Adam II | ||||
| Syntynyt |
16. heinäkuuta 1906 Deutschlandsberg, Itävalta-Unkari | ||||
| Kuollut |
13. marraskuuta 1989 (83 vuotta) Grabs, Sveitsi | ||||
| Puoliso | ruhtinatar Georgina von Wilczek | ||||
| Lapset |
Hans Adam II Philipp Erasmus Nikolaus Nora Franz Josef | ||||
| |||||
| Suku | Liechtenstein | ||||
| Isä | prinssi Alois | ||||
| Äiti | Elisabet Amalie | ||||
| Uskonto | roomalaiskatolilainen | ||||
Frans Joosef oli prinssi Aloisin ja Itävallan arkkiherttuatar Elisabet Amalien poika. Hänestä tuli Liechtensteinin ruhtinas lapsettoman isosetänsä ruhtinas Frans I:n jälkeen, kun hänen isänsä oli luopunut oikeudestaan kruunuun vuonna 1923.
Nuoruus ennen ruhtinasaikaa
Frans Joosefin kummi oli Itävalta-Unkarin keisari Frans Joosef I. Nuoruutensa hän vietti vuosina 1911–1914 Määrissä Groß Ullersdorfin linnassa. 1920-luvulla hän opiskeli Wienissä ja suoritti korkeakoulututkinnon metsätieteissä. Sen jälkeen hän hoiti sukunsa maita nykyisen Tšekin alueella. Edeltäjänsä Frans I:n kuoleman jälkeen kesällä 1938 hän siirtyi asumaan ruhtinakuntaansa Vaduzin linnaan, josta tuli hänen vakituinen asuntonsa.
Natsien vallan kasvaessa Keski-Euroopassa ruhtinas joutui ottamaan huomioon sen toiminnassaan. Hän teki maaliskuussa 1939 kohteliaisuuskäynnin Berliiniin. Ruhtinaskunnassa yrittivät natsimieliset voimat saada kevään 1939 aikana maan valtaansa, mutta suurin osa väestöstä, hallitus ja parlamentti yhdessä ruhtinaan kanssa vastustivat toimia. Näin natsien toiminta raukeni ruhtinaskunnassa.[1]
Toisen maailmansodan aika
Liechtenstein säilytti puolueettomuutensa toisen maailmansodan aikana. Tulliliiton ehtojen mukaisesti Sveitsi vartioi Liechtensteinin rajoja Suur-Saksan suuntaan. Sodan aikana valtuutettuna pakolaisneuvotteluissa saksalaisten kanssa toimi ruhtinaan nuorempi veli prinssi Charles Alfred. Vuosina 1933–1944 Liechtenstein antoi turvapaikan kaikkiaan 400 pakolaiselle, joista 125 oli juutalaisia.
Aivan sodan loppuvaiheessa keväällä 1945 ruhtinas antoi poliittisen turvapaikan 494 Natsi-Saksan puolella taistelleelle venäläissotilaalle, joita johti kenraali Boris Smyslovsky.[2]
Vuonna 2005 tuli esille tieto, että Strasshofin keskitysleirin juutalaisvankeja oli työskennellyt ruhtinaan Itävallassa sijainneessa kartanossa. SS oli tarjonnut juutalaisvangit ruhtinaan käyttöön.[3]
Sodan jälkeinen aika
Hänen hallintokautenaan Liechtensteinin naiset saivat äänioikeuden vuonna 1984 järjestetyn kansanäänestyksen perusteella. Frans Joosef oli ensimmäinen Liechtensteinin ruhtinas, joka asui pysyvästi ruhtinaskunnassaan. Maatalousvaltaisesta ruhtinaskunnasta tuli hänen hallintokautenaan rikas maailman mitassa.
Prinssi Frans Joosef II meni naimisiin 7. maaliskuuta 1943 kreivitär Georgina von Wilczekin (s. 24.10.1921 - 18.10.1989) kanssa. Parilla oli viisi lasta:
- Hans Adam II, Liechtensteinin ruhtinas (s. 14.2.1945)
- Philipp Erasmus (s. 19.8.1946)
- Nikolaus (s. 24.10.1947)
- Nora, (s. 31.10.1950)
- Franz Josef (19.11.1962 - 28.2.1991)
Viimeiset elinvuodet
Frans Joosef II siirsi suurimman osan vallastaan 26. elokuuta 1984 pojalleen Hans Adamille.[4] Hän kuoli 13. marraskuuta 1989 vain 26 päivää vaimonsa kuoleman jälkeen. Hän hallitsi 51 vuotta ja oli kuollessaan pisimpään vallassa ollut eurooppalainen valtionpäämies.
Muu toiminta
Ruhtinas Frans Joosef II oli Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) pitkäaikainen jäsen vuosina 1936–1980 eli 44 vuoden ajan, joka on pisimpiä KOK-jäsenyyksiä. Hänen tyttärestään prinsessa Norasta tuli KOK:n jäsen neljä vuotta myöhemmin.[5]
Lähteet
- Ondřej Horák: Liechtensteinové mezi konfiskací a vyvlastněním, s. 141. Otava, 2011. ISBN 978-80-7277-457-9. (tšekiksi)
- Bryan J. Dickerson: Last of the Wehrmacht 13.4.1953. BBC News. Viitattu 23.12.2015. (englanniksi)
- Nazi crimes taint Liechtenstein 14.4.2005. Military History Online. Viitattu 23.12.2015. (englanniksi)
- Liechtenstein oocities.org. Viitattu 23.12.2015. (espanjaksi)
- Raymond Gafner: Olympic Review, s. 18. IOC, 1990. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
 |
Edeltäjä: Frans I |
Liechtensteinin ruhtinas 1938-1989 |
Seuraaja: Hans Adam II |