Frans Johan Franzén

Franzénin vanhemmat olivat oululaista Franzénin kauppahuonetta johtanut kauppaneuvos Johan Franzén ja Charlotta Lang ja puoliso vuodesta 1841 Maria Granberg. Hän kävi kauppaopiston Lyypekissä ja sai kauppahuoneen johdettavaksi isältään 1841. Vuosina 1853–1856 käyty Krimin sota aiheutti suuria tappiota Franzénin kauppahuoneelle. Kesäkuussa 1854 kontra-amiraali James Hanway Plumridgen johtama englantilainen laivasto-osasto poltti Oulun tervahovin tervavarastoineen sekä tuhosi kauppahuoneen Varjakassa sijainneen laivanveistämön ja purjeneulomon. Franzén joutui myös myymään alihintaan Lontooseen jääneen fregatti Iriksen 1854 ja toisen laivan, priki Eroksen, polttivat englantilaiset Asovanmerellä toukokuussa 1855. Sodan päätyttyä Franzén oli mukana oululaisten liikemiesten ryhmässä joka hankki maa-alueen Haukiputaan Pateniemestä ja perusti sinne 1857 laivatelakan. Ensimmäinen laiva Pateniemen telakalta valmistui 1858.[1]

Franzén oli osakkaana useassa pohjois-suomalaisessa vesisahassa. Hän osti isältään tämän osuuden Oulussa sijainnesta Sahansaaren sahasta jo 1843. Hän oli mukana 1846 Tervolan Louetjoelle perustetussa Louetjoen eli Saaren sahassa joka oli aikanaan suurin saha Pohjois-Suomessa. Vuonna 1852 hän sai perinnöksi Pudasjärvellä Livojoen varrella Kynkään koskessa sijainneen Kynkään sahan ja Hirvasjoessa Hirvaskosken eli Timosen vesisahan. Hänellä oli myös osuus Rovaniemellä toimineesta Meltauksen vesisahasta. Franzén oli osakkaana mukana perustamassa Suomen ensimmäistä höyrysahaa Iin Kestilään 1860.[1]

Franzénin rautaruukkeihin tekemät suuret sijoitukset osoittautuivat lopulta kohtalokkaiksi. Hän oli lähtenyt yhdessä oululaisten kauppaneuvosten Johan Gustav Bergbomin ja Ferdinand Granbergin kanssa osakkaaksi yhtiöön joka hankki omistukseensa ensin Ämmän rautaruukin Suomussalmelta ja sitten 1864 Kurimon ruukin Utajärveltä. Ruukit yhdistettiin 1864 Kurimo-Ämmä Jernverk Ab nimiseksi yhtiöksi mutta 1860-luvun epäedulliset taloudelliset suhdanteet, katovuodet ja Suomen vuoden 1865 rahauudistus johtivat lopulta siihen että yhtiö teki konkurssin 1869. Yhtiö siirtyi lopulta kokonaan Bergbomin haltuun.[1]

Franzén yritti selviytyä vaikeuksista myymällä kauppahuoneen omaisuutta muun muassa kauppahuoneen toimitalo Oulussa siirtyi 1874 huutokaupassa raahelaiselle kauppiaalle Henrik Soveliukselle. Franzén joutui kuitenkin vararikkoon jo seuraavana vuonna 1875. Hän syytti tilanteesta entistä yhtiökumppaniaan kauppaneuvos Gustaf Bergbomia ja aloitti tätä vastaan pitkälliset oikeustoimet. Hän sai jonkin verran varojaan takaisin mutta joutui kuitenkin uudelleen vararikkoon 1887 ja kuoli samana vuonna. Tähän päättyi myös Franzénin kauppahuoneen toiminta Oulussa. Kauppahuoneen empiretyylinen arkkitehti Carl Ludvig Engelin 1833 suunnittelema kaksikerroksinen toimitalo on kuitenkin säilynyt Oulun keskustassa.[1]

Franzén sai kauppaneuvoksen 1859. Hän oli Preussin, Pohjois-Saksan liiton ja Saksan konsulina Oulussa vuosien 1858 ja 1875 välillä sekä Espanjan varakonsulina 1862–1880. Hän toimi myös Oulun kehruu- ja kutomakoulun toisena johtajana 1851–1856, kuului Oulun kaupunginvanhimpiin, Oulun kaupunginvaltuustoon 1880-1883 ja oli Oulun säästöpankin johtokunnan jäsen.

• Vesa-Pekka Jäntti: Kauppaneuvos Frans Johan Franzén (1819–1887). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.