Frans Emil Lönnblad

Frans Emil Lönnblad (22. kesäkuuta 1823 Viipuri – 12. heinäkuuta 1887 Turku) oli suomalainen senaattori ja Viipurin hovioikeuden presidentti.

Lönnbladin vanhemmat olivat kihlakunnantuomari Josef Lönnblad (1779–1849) ja Magdalena Johanna Charlotta Mörtengren. Hän pääsi ylioppilaaksi 1839 ja suoritti Helsingin yliopistossa tuomarintutkinnon 1845. Lönnblad sai varatuomarin arvon 1849.

Lönnblad oli Turun hovioikeudessa ylimääräisenä notaarina 1845–1851, kanslistina 1851–1854, kirjaajana 1854, ylimääräisenä viskaalina 1854–1856, notaarina 1856–1859, sihteerinä 1859–1861, asessorina 1861–1869 ja hovioikeudenneuvoksena 1869–1872. Lönnblad oli myös kirkollisvirkakunnan leski- ja orpokassan johtokunnan asiamiehenä ja sihteerinä 1854–1857. Hän oli Suomen senaatin oikeusosastolla senaattorina 1872–1879 ja Viipurin hovioikeuden presidenttinä 1879–1887.

Lönnblad oli naimisissa 1862–1872 Augusta Vilhelmina Åkermanin (k. 1872) kanssa.[1]