Frans Edvard Nyberg

Frans Edvard Nyberg (7. helmikuuta 1843 Helsinki – 1. lokakuuta 1912 Porvoo) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri, insinööri ja liikemies.[1]

Frans Edvard Nybergin vanhemmat olivat kamarineuvos Claes Henrik Nyberg ja Ottiliana Anna von Fieandt ja puoliso vuodesta 1869 Ida Emilia Aminoff, eversti Berndt Adolf Carl Gregori Aminoffin tytär. Heidän pojistaan Wolmar Nyberg oli pankinjohtaja, Frans Nyberg oli Porvoon kaupunginmuseon intendentti, graafikko ja kuvataiteilija ja Carl Nyberg oli lääkäri ja Helsingin yliopiston professori. Myös Frans Edvard Nybergin veljestä Robert Carl August Nybergistä tuli kenraalimajuri.[1] Hänen kaksi muuta veljeään olivat professori, salaneuvos, ylijohtaja Alfred Reinhold Nyberg ja everstiluutnantti, maaherra Otto Gustaf Nyberg.[2][3]

Frans Edvard Nyberg tuli oppilaaksi Paavalin kadettikouluun Pietariin vuonna 1854. Sieltä hänet siirrettiin junkkarina Konstantinin sotakouluun 1862. Seuraavana vuonna hänet ylennettiin aliluutnantiksi ja komennettiin palvelukseen Henkivartioväen Hatsinan jääkärirykmenttiin. Hän otti rykmentissään osaa tammikuun kansannousun kukistamiseen Puolassa 1863–1864. Luutnantiksi Nyberg ylennettiin 1866. Hän suoritti 1866–1869 Nikolain insinööriopiston kurssin ja yleni kurssin aikana vuonna 1867 alikapteeniksi. Opiston jälkeen Nyberg siirrettiin Venäjän armeijan sotilasinsinöörikuntaan kapteenina. Odessan sotilaspiirin insinöörikunnan palvelukseen hänet määrättiin 1869, mistä hänet siirrettiin luokantarkastajan apulaiseksi ja linnoitusopin opettajaksi Haminan kadettikouluun seuraavana vuonna.[1]

Nyberg ylennettiin everstiluutnantiksi 1873 ja everstiksi 1876. Vuonna 1879 hänet komennettiin Tambovin kuvernementtiin, Borisoglebskin sotilasteknillisen opiston johtajaksi, missä tehtävässä hän toimi lokakuuhun 1881 asti. Hän sai tuolloin eron sotapalveluksesta kenraalimajurina ja siirtyi sitten hyvin pian Alfred Nobelin perustaman Nobel-yhtiön palvelukseen. Nyberg työskenteli yli kaksikymmentä vuotta yhtiön palveluksessa, johtaen öljykauppaa ja vastaten yhtiön teknisen ja kaupallisen toiminnan laajanemisesta. Vuonna 1903 hän perusti omissa nimissään kiinalaisen teen maahantuontiyhtiön. Häntä häntä voidaan pitää teen tuonnin ja kaupan uranuurtajana Suomessa.[1]