Frankofonia

Frankofonialla tarkoitetaan niin ranskankielistä maailmaa yleensä kuin ranskan kieltä ja kulttuuria edistävää toimintaa.

Frankofoninen maailma, OIF:n jäsenet.

Ranskankieliseen eli frankofoniseen maailmaan kuuluu, pääasiassa Ranskan siirtomaa-ajan seurauksena, maita ja alueita lähes jokaisessa maanosassa. Joissakin maissa ranska on osan väestöä äidinkieli (Kanada, Sveitsi, Belgia), joissakin virallinen kieli tai ainakin yksi niistä (Gabon, Senegal, Togo), joissakin sillä on muuten vahva asema (Egypti, Romania, Vietnam). Ranskaa puhuvia ihmisiä arvioidaan olevan noin 300 miljoonaa.

Frankofonia-termiä alettiin käyttää 1800-luvun lopulla. Varsinaisesti frankofonia-aatteen leviäminen alkoi kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun ranskankielinen maailma alkoi kokea englanninkielisen populaarikulttuurin leviämisen uhkana. Frankofoniaa ajatuksena levitti esimerkiksi Senegalin entinen presidentti Léopold Sédar Senghor. Hänen mukaansa frankofoniassa kyse on ennen kaikkea siitä, että ranskaa puhuvat tiedostavat, että heillä on yhteinen kieli ja myös paljon yhteistä kulttuuria.

Ranskassa frankofonia-asiat ovat nykyään ulkoministeriön alaisuudessa. Frankofoniaa ajavat muun muassa Ranskan ympäri maailmaa perustamat ranskalaiset kulttuurikeskukset ja kaapelin kautta näkyvä ranskankielinen TV5Monde-televisiokanava.

Ranskankielistä maailmaa yhdistämään on perustettu monenlaisia järjestöjä, joista tunnetuin on Organisation Internationale de la Francophonie. Kansainvälistä frankofonia-päivää vietetään 20. maaliskuuta. Suomessa sitä juhlii näkyvästi Helsingin Ranskan kulttuurikeskus.