Frankensteinin hirviö

Frankensteinin hirviö on fiktiivinen hirviö, joka teki ensiesiintymisensä Mary Shelleyn romaanissa Frankenstein – uusi Prometheus (1818). Romaanissa kuvataan, kuinka tohtori Victor Frankenstein luo hirviön yrittäessään luoda elämää elottomaan ruumiiseen. Hirviö itse on nimetön.

Frankensteinin hirviö

Boris Karloff oli Frankensteinin hirviön tunnetuimpia esittäjiä elokuvissa. Promootiokuva elokuvasta Frankensteinin morsian (1935).
Luoja(t) Mary Shelley
Ensi-
esiintyminen		 Frankenstein
Ominaisuudet
Sukupuoli Mies
Tuntomerkit Valtavia raajoja ja elimiä, jotka on kerätty ihmisten ruumiista
Asuinpaikka Hirviö vaelsi Saksasta arktiselle alueelle
Kansanperinne
Ensimmäinen
maininta		 Mary Shelleyn 1800-luvun romaani, Frankenstein
Suhteet
Vanhemmat Victor Frankenstein (luoja)

Frankensteinin hirviö on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista kauhuhahmoista, ja se on esiintynyt sadoissa näytelmissä ja elokuvissa.

Romaanin synty

Frankensteinin hirviön hahmo keksittiin kesällä 1816, kun 19-vuotias Mary Wollstonecraft Godwin (myöhemmin Shelley) oli kolmen kirjailijaystävänsä kanssa viettämässä aikaa sveitsiläisessä huvilassa. He kertoilivat toisilleen kummitustarinoita, ja lordi Byronin ehdotuksesta jokainen kirjoitti oman kummitustarinansa. Wollstonecraft keksi öisen painajaisensa pohjalta tarinan tiedemiehestä nimeltä Frankenstein, joka luo hirviön kuolleiden miesten ruumiinosista. Hän alkoi kirjoittaa tarinaansa kirjaksi, ja Frankenstein – uusi Prometheus julkaistiin 21 kuukautta myöhemmin 11. maaliskuuta 1818.[1]

Hirviö

Shelleyn romaanin alaotsikko ”Uusi Prometheus” viittaa vanhaan kreikkalaiseen Prometheus-myyttiin.[2] Ihmisen luominen keinotekoisesti on muinainen ja kauan tunnettu teema. Jo kreikkalaisessa mytologiassa kuvataan, kuinka Prometheus ja Pygmalion loivat ihmisen. Vastaavasti juutalaisissa legendoissa tunnetaan golem-hirviö. Keskiajalla alkemistit yrittivät luoda ihmistä koeputkissaan. 1700- ja 1800-luvun tiedemiehet kuten Luigi Galvani, Alessandro Volta ja Benjamin Franklin tekivät tutkimuksia sähköllä elämän kipinän antamiseksi elottomalle aineelle. Myös kokonaan keinotekoisia ihmisiä eli androideja yritettiin valmistaa jo Mary Shelleyn aikoihin.[3]

Hirviön luontikohtaus on romaanin luvussa viisi. Hahmo herää eloon sateisena marraskuun yönä kello yksi. Se myös tekee väkivaltatekonsa öisin ja lopulta katoaakin yöhön.[4] Hirviön kokoaminen ja henkiinherättäminen kuvataan romaanissa vain lyhyesti ja viitteellisesti, ilman tarkkoja anatomisia tai kirurgisia kuvauksia tai mainintaa sähkön käytöstä.[5]

Hirviö kuvataan romaanissa vastenmielisen näköiseksi: sen läpikuultavan ihon läpi näkyy verisuonia ja lihaksia, eikä sillä ole pupilleja. Tohtori Frankenstein samastuu luomaansa synkkään hirviöön ja tuntee myöhemmin syyllisyyttä sen teoista.[6] Luotuaan hirviön tohtori kauhistuu luomustaan ja pakenee. Myöhemmin romaanissa hän kohtaa hirviön uudelleen ja kuulee sen tarinan sen itsensä kertomana.[7]

Yksi romaanin kertojista on hirviö itse. Se oppii puhumaan ja lukemaan, se osoittautuu älykkääksi ja herkäksi, ja se puolustelee kaunopuheisesti oman olemassaolonsa oikeutusta. Se rakastaa kauneutta mutta kauhistuu nähdessään kuvajaisensa lammessa ja tullessaan tietoiseksi omasta hirviömäisyydestään. Luettuaan ihmisen historiasta kertovia kirjoja se ymmärtää oman eristyneisyytensä laajuuden.[8] Tultuaan hyljeksityksi ja kokiessaan yksinäisyyttä hirviöstä tulee katkera ja väkivaltainen.[9] Oman kertomuksensa lopuksi se pyytää tohtori Frankensteinia luomaan itselleen kumppanin.[10]

Elokuvien Frankensteinin hirviö on jättikokoinen, vahva ja epämuodostunut. Monessa elokuvassa se tekee murhan ja aiheuttaa tuhoa. Hahmon on tarkoitus herättää katsojassa etenkin sääliä, kauhua ja kiinnostusta.[11]

Sovitukset

Frankensteinin hirviöstä tuli heti romaanin julkaisun jälkeen suosittu hahmo teatterissa. Ensimmäinen näytelmäsovitus julkaistiin vuonna 1823. Lavasovitukset eivät yleensä olleet kovinkaan uskollisia romaanille.[12]

Charles Stanton Ogle Frankensteinin hirviönä elokuvassa Frankenstein (1910), jota pidetään ensimmäisenä Frankenstein-aiheisena elokuvana.

Ensimmäinen Frankenstein-elokuva julkaistiin vuonna 1910. Sen jälkeen Frankensteinin hirviö on esiintynyt sadoissa elokuvissa useilla kielillä. Niistä tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin kuuluvat elokuvat, joissa hirviötä esittää Boris Karloff, kuten Universal Picturesin tuottama vuoden 1931 Frankenstein.[11] Tässä elokuvassa maskeeratun Karloffin esittämän hahmon kasvoilla näkyy kokoonkursimisen jättämiä arpia, kiinnittimiä ja elektrodeja, ja sen liikkeet ovat robottimaisia. Hahmo on samanaikaisesti kauhistuttavan ja viattoman näköinen.[13]

Frankensteinin jatko-osassa Frankensteinin morsian hirviön tietämättömyys ja viattomuus ovat poissa, joskin se kykenee vielä kiltteihin tekoihin.[14] Toisessa jatko-osassa, Frankensteinin poika, hirviöstä tuli enemmänkin sivuhahmo. Se sai myös ystävän nimeltä Ygor. Neljäs Frankensteinin hirviöön liittyvä elokuva, The Ghost of Frankenstein, oli ensimmäinen, jossa hirviötä ei enää esittänyt Boris Karloff. Kyseisessä elokuvassa Frankensteinin hirviö saa Ygorin aivot, ja siitä tulee entistä älykkäämpi. Viides Frankenstein-elokuva aloitti niin sanotun crossover-saagan, jossa Frankensteinin hirviö tapasi muita tunnettuja kauhuelokuvissa esiintyviä hirviöitä, kuten Wolf Manin ja Draculan.

Universal Picturesin elokuvasarjan jälkeen Frankensteinin hirviö seikkaili Hammerin seitsemän elokuvan sarjassa 1957–1974.[15]

Hirviöstä on tehty myös useita parodiaelokuvia, kuten Mel Brooksin Frankenstein Junior (1974)[11] ja Tim Burtonin Frankenweenie (2012).

Muussa kulttuurissa

Frankensteinin hirviöstä on tullut myös kulttuurinen maskotti. Se on toisinaan nähty edustavan sorrettuja, ja toisinaan se on nähty modernin tieteiskirjallisuuden robottien ja androidien esi-isänä. Hirviötä on käytetty myös mainonnassa, ja hahmon pohjalta on kehitetty useita muitakin samankaltaisia kauhuhahmoja.[16]

Lähteet
  • Florescu, Radu: In Search of Frankenstein: Exploring the Myths behind Mary Shelley's Monster. Robson Books/Parkwest, 1998. ISBN 186105033X.
  • Tropp, Martin: Mary Shelley's Monster: The Story of Frankenstein. Houghton Mifflin, 1976. ISBN 0395240662.

Viitteet
  1. Tropp 1976, s. 3–6.
  2. Florescu 1998, s. 227.
  3. Florescu 1998, s. 219.
  4. Tropp 1976, s. 19–23.
  5. Florescu 1998, s. 220–221.
  6. Tropp 1976, s. 23–24.
  7. Tropp 1976, s. 70.
  8. Tropp 1976, s. 66–75.
  9. Tropp 1976, s. 6–7.
  10. Tropp 1976, s. 78.
  11. Tropp 1976, s. 1–2.
  12. Tropp 1976, s. 8.
  13. Tropp 1976, s. 91–92.
  14. Tropp 1976, s. 98–100.
  15. Michael McCarrick: Every Hammer Frankenstein Film Ranked, According to Critics CBR.com. 1.11.2010. Viitattu 12.12.2020.
  16. Tropp 1976, s. 2.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.