Suolakukkakasvit

Suolakukkakasvit ovat ruohoja tai pensaita. Lehdet ovat vastakkaisesti ja usein kanervamaisia, erikoideja, eli reunoiltaan alaspäin kääntyneitä, jotta lehden alapinta muodostuu kourumaiseksi, mikä vähentää veden haihtumista. Kukat ovat 4–7-lukuisia, ja niiden verhiö on kasvanut yhteen. Terälehdet ovat kynnellisiä. Heteiden määrä vaihtelee 3–24, tavallisimmin niitä on kuusi. Sisin hedekiehkura on joskus siitepölyä tuottamattomia joutoheteitä. Heteet voivat olla tyvestään hieman yhteenkasvaneita. Ponnet ovat liikkuvia. Sikiäin on yhdislehtinen ja kehänalainen, kolmen, harvemmin kahden tai neljän, emilehden muodostama. Pitkävartisia siemenaiheita on yhdessä emilehdessä tavallisesti kahdesta kuuteen, mutta niitä voi olla vain yksi tai paljon. Kromosomiluku n = 10, 15.[1]

Suolakukkakasveja kasvaa hajanaisesti kaikkialla maapallon lämpimillä ja kuivilla alueilla, Suomea lähinnä Länsi- ja Etelä-Euroopassa.[2]

Suolakukkakasvien lähin sukulaisheimo on tamariskikasvit (Tamaricaceae). Yhdessä ne muodostavat kladin Caryophyllales-lahkon evoluutiopuussa. Kyseisen kladin tuntomerkkejä ovat muun muassa suolamaiden suosinta eli halofyyttisyys ja siihen liittyen suolarauhaset, pieni lehtikoko (lehdet alle senttimetrin mittaisia), pienet 4–6-lukuiset kukat, terälehtien yläpinnan lisäkkeet, sikiäimen laitaistukat, haarainen vartalo, pallomaiset tai nuijamaiset luotit, hedelmänä rakokota ja siemenen endospermi eli ravintovarasto. Heimojen yhteinen kantamuoto lienee elänyt 43–30 miljoonaa vuotta sitten. Aikaisemmin nämä heimot vietiin orvokkikasvien (Violaceae) yhteyteen laitaistukoittensa vuoksi.[1]

Suolakukat (Frankenia) on heimon ainoa suku, ja siinä on 90 lajia.[1] Suvun lajeja:[3]

• espanjansuolakukka (Frankenia boissieri)
• sykerösuolakukka (Frankenia capitata)
• lapasuolakukka eli kanariansuolakukka (Frankenia ericifolia)
  • teneriffanlapasuolakukka (F. ericifolia subsp. latifolia)
• silosuolakukka (Frankenia laevis)
• jauhosuolakukka (Frankenia pulverulenta)

Suolakukilla on vain vähän taloudellista merkitystä. Joitakin lajeja käytetään koristekasveina, esimerkiksi Frankenia portulacifolia on 60 senttimetrin korkuiseksi kasvavana lajeista kookkain ja näyttävin. Se on kotoisin Saint Helenan saarelta, missä sen lehtiä käytetään yrttiteeksi. Lapa- eli kanariansuolakukkaa (F. ericifolia) käytetään Kanarialla kalamyrkkynä. Lajia F. salina (syn. F. berteroana) polttamalla saadaan suolan sijasta käytettävää tuhkaa Chilessä.[4] [5]

• Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja. Osa 1. – Otava, Helsinki. 1979. ISBN 951-1-05098-2
• Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Frankeniaceae.
• Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
• The Plant List, lajiluettelo: http://www.theplantlist.org/tpl1.1/search?q=frankenia

• Tuntomerkkejä englanniksi: http://delta-intkey.com/angio/www/frankeni.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
• Neotrooppisia suolakukkia: http://www.kew.org/science/tropamerica/neotropikey/families/Frankeniaceae.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
• Uuden-Englannin lajeja: https://gobotany.newenglandwild.org/family/frankeniaceae/ (Arkistoitu – Internet Archive)