Frank Welker

Eräässä stand up -esityksessä, jossa hän esitti äänellään kissan ja koiran tappelua yleisössä ollut mainostuottaja pyysi Welkerin Friskies dog food -koiranruokamainokseensa koiran rooliin.[1] Welker myös suostui tähän vaikka ei tiennyt mitä ääninäytteleminen tarkoitti. Tämän myötä Welker päätyi ääninäyttelijäksi ja teki ensimmäisiä äänirooleja animaatioihin 1960-luvun lopulla muun muassa elokuvaan Tohtori Dolittle ja animaatioon The Batman/Superman Hour. 1970-luvulla Welker tuli tunnetuksi oltuaan Scooby-Doon animaatioissa Freddien ääniroolissa, sekä useissa Hanna-Barberan tuottamissa piirrossarjoissa. Scooby-Doo, Where Are You! oli Welkerin ensimmäinen merkittävä rooli, johon hän päätyi mainostuottajan tyttöystävän kautta, joka ajatteli Welkerin olevan sopiva Scooby-Doon rooliin. Hän meni myös koe-esiintymään agenttinsa kehotuksesta Scoobyn roolia varten.[1] Samaan aikaan Casey Kasem oli yrittämässä Freddien roolia. Hanna-Barberan palveluksessa pitkään työskennellyt Don Messick sai lopulta Scoobyn roolin, mutta ääniroolittajat halusivat Welkerin kokeilevan vielä Freddien roolia, jonka hän myös sai. Welker kertoi Joseph Barberan kanssa työskentelemisen olleen mieluisaa erityisesti hänen ollessa ensimmäistä kertaa kokeneiden ääninäyttelijöiden Don Messickin, John Stephensonin ja Henry Cordenin kanssa samassa äänitysstudiossa.

1980-luvulla Welker tuli tutuksi erityisesti The Transformersin myötä, jossa hän ääninäytteli Decepticonien armotonta johtajaa Megatronia vuosina 1984–1987, sekä Tarkastaja Gadget -piirretyssä Gadgetin koiraa Brainia ja Gadgetin verivihollista MAD:n johtajaa Dr. Clawta. Vielä 1980-luvun lopulla Welker ääninäytteli Haamujengi-elokuvasta tutuksi tullutta vihreää haamua Slimeria ensimmäisessä Haamujengiin perustuvassa piirrossarjassa The Real Ghost Busters, jossa hän oli myös pääasiassa tohtori Raymond Stantzin äänenä.

1990-luvulla Warner Bros. Animationin tuottaessa monia menestyksekkäitä piirrettyjä sai Welker ensimmäisen ehdokkuutensa äänityöstään Animaanisista, kun hän oli ehdolla parhaasta ääninäyttelystä vuoden 1994 Annie-gaalassa. Palkinto meni lopulta Jeremy Ironsille, joka ääninäytteli Scaria Leijonakuninkaassa. Welker oli myös itse mukana elokuvan ääninäyttelemisessä, johon hän teki sivuääniä. 1990-luvulla hän teki Warnerin lisäksi myös äänirooleja Disneyn tuottamiin piirrettyihin, joista kenties merkittävimmäksi nousi Abun rooli Oscar-palkitussa elokuvassa Aladdin (1992), jonka tekeminen kesti kolme vuotta. Pari vuotta myöhemmin Welker jatkoi rooliaan elokuvaan perustuvassa televisiosarjassa Aladdin. Hän teki myös vuodesta 1991 lähtien useiden eläinten ääniä Simpsoneihin, joista tunnetuin rooli oli Pukin pikku apuri aina vuoteen 1995 asti, jonka jälkeen Homer Simpsonin äänenä tunnettu Dan Castellaneta otti hahmon ääniroolin haltuunsa vuonna 1999. Vielä vuonna 1995 hän teki eläinten ääniä yhteen jaksoon televisiosarjassa Salaiset kansiot. 1990-luvun lopulla Welker teki myös Johnny Bravoon, Dexterin laboratorioon ja Futuramaan eri eläinten ääniä ja toimi myös Futuramassa Tress MacNeillen ansiosta Leelan lemmikin Niblerin äänenä.

2000-luvulla Welker sai Freddyn lisäksi Scooby-Doon roolin uudessa Scooby-Doo -piirrossarjassa, kun hahmon alkuperäinen ääninäyttelijä Don Messick kuoli vuonna 1997. Sitä ennen hän esiintyi Warner Bros. Animationin tuottamissa suoraan DVD:lle julkaistuissa Scooby-Doo-elokuvissa, kuten Scooby-Doo ja noidan haamu, Scooby-Doo and the Alien Invaders, sekä Scooby-Doo ja kyberjahti. 2000-luvulla Welker on jatkanut ääniroolien tekemistä näytelmäelokuviin, kuten Kunniavelka (2000), Scooby-Doo ja salaperäinen saari (2002), Looney Tunes: Taas kehissä (2003) ja Päivä New Yorkissa (2004). Tämän ohella hän on tehnyt enimmäkseen apinoiden ääniä eri animaatioihin, kuten Kim Possibleen, Codename: Kids Next Dooriin, sekä elokuvaan Utelias Vili ja myöhemmin samannimiseen televisiosarjaan. Vuonna 2007 useat fanit pettyivät, kun Transformers-elokuvan tekijät julkistivat Hugo Weavingin saaneen Megatronin ääniroolin, mutta lohdutuksena faneille Welker oli kuitenkin Transformers: The Game -elokuvaan pohjautuvassa videopelissä Megatronin roolissa yhdessä Peter Cullenin kanssa, joka ääninäytteli Optimus Primea, kuten 1980-luvun The Transformers -animaatiosarjassa. Welker ei elokuvan koe-esiintymisestä huolimatta saanut roolia, koska elokuvan ohjaajan Michael Bayn mielestä Welkerin Megatronin ääni ei sopinut hänen luomalleen Megatronille. Kaksi vuotta myöhemmin Welker sai roolin elokuvan jatko-osassa Transformers: Kaatuneiden kosto, jossa hän niin ikään uusi vanhan roolinsa Soundwavena.

Televisiosarjojen ohella Welker teki myös äänirooleja elokuviin vuonna 2007, kun hänestä tuli kolmas näyttelijä, joka on toiminut Karvisen äänenä elokuvan Karvinen herää todellisuuteen myötä. Hahmon alkuperäisenä äänenä toimi Lorenzo Music, jonka kanssa Welker ääninäytteli 1980- ja 1990-luvulla Karvisen enimmäisessä piirrossarjassa. Vuonna 2008 Welker äänitti ensimmäistä televisiosarjarooliaan Karvisena The Garfield Show'ssa. Vuoden 2010 lopulla Welker palasi jälleen vanhaan roolinsa Megatronin äänenä sarjassa Transformers: Prime. Ennen sarjaa Welker toimi Megatronin äänenä Transformers-elokuvasarjan videopeleissä. Huhtikuussa 2011 Welker kuultiin Batmanin roolissa Batman – pelottomat -sarjassa, jossa sankari seikkaili Scooby-Doosta tutun mysteeripoppoon kanssa. Jakso oli parodiaa 1970-luvun The New Scooby-Doo Movies -sarjasta, jossa Welker imitoi Olan Soulen Batmania. Samaisessa jaksossa Welker oli myös Fredin ja Scoobyn ääninä.

The Numbers -sivuston mukaan Welker on esiintynyt 90 elokuvassa, joiden lipunmyynneistä on kertynyt yhteensä yli 4,9 miljardia dollaria. Tämän myötä hänet on listattu ensimmäiseksi kaikkien aikojen TOP 100 -lippujenmyyntilistalla[2]. Welker on myös 1990-luvun lipunmyynti listalla ensimmäisenä[3] ja toisena 1980-luvun listalla[4].

Welker kertoi eräässä haastattelussa ollessaan noin 30 vuotta ääninäyttelijänä hän on huomannut suuremmoisen kasvun näyttelijöiden kohdalla tehdä äänirooleja animaatioihin. Tullessaan itse ensimmäistä kertaa alalle varsinaisia ääninäyttelijöitä oli vain kourallinen, mutta erityisesti 2000-luvulta lähtien Warner Bros. Animationin ja Walt Disney Television Animationin tuottamien piirrossarjojen menestyksen myötä ääniroolien tekeminen on laajentunut suuresti. Lisäksi liiketoiminta on Welkerin mukaan mennyt parempaan suuntaan, sillä 1960-1980-luvulla ääninäyttelijät eivät saaneet uusintapalkkiota tai kierrätyspalkkaa työstään. Eikä heitä palkittu tekemästään työstä. Sittemmin Screen Actors Guild ja televisioteollisuus on muuttanut kaiken parempaan suuntaan.[5]

Tämä on myös avannut loistavan tilaisuuden pääasiassa näytelmärooleja tekeville näyttelijöille, jonka myötä 2000-luvulta lähtien kaikenlaiset ihmiset ovat tehneet äänirooleja ja myös pitäneet siitä. Se on myös kasvattanut kilpailua ääninäyttelijöiden ja näytelmärooleja tekevien julkkisnäyttelijöiden kanssa. Welkerin mukaan ei ole väliä kuka tekee äänirooleja kunhan heillä on mahdollisuus kilpailla roolien saamisesta näyttelijöiden kanssa. Useimmiten ääninäyttelijöitä ei kuitenkaan huomioida isompiin rooleihin, koska tuottajat haluavat mieluummin julkkisäänen. Welker myös ymmärtää syyn mikäli julkkisnäyttelijällä on ainutlaatuinen ääni ja että heidän tarkoituksenaan on saada enemmän mainosarvoa.[5] Tämän myötä he voivat mainostaa useimmiten lapsille suunnattuja animaatioelokuvia aikuisille. Hänen mielestä lapset eivät erottaisi Tom Hanksin ääntä Tim Allenin äänestä eikä se edes kiinnostaisi heitä. Sitä vastoin aikuiset, jotka tunnistavat paremmin tunnetut Hollywood-näyttelijät ajattelevat menevänsä katsomaan elokuvaa ottaen lapsensa mukaan.

Sitä vastoin lauantaiaamujen piirrettyihin palkatut julkkisäänet ovat Welkerin mielestä vain studioiden kilpailua keskenään kuka näyttelijä on kenenkin tuottamassa sarjassa mukana. Se ei kuitenkaan häiritse häntä niin kauan kuin hän voi koe-esiintyä. Mikäli julkkisnäyttelijä saa roolin hän myös ansaitsi sen.