Franjo Tuđman

Tuđmanin patsas Selcassa

Franjo Tuđman syntyi Veliko Trgovišćen kylässä Pohjois-Kroatiassa. Hän taisteli Titon partisaanien joukossa toisessa maailmansodassa ja kohosi majuriksi. Tuđmanista tuli Jugoslavian armeijan nuorin kenraalimajuri 1960 ennen eroaan armeijasta 1961. Hän oli yksi oppineimmista Titon kenraaleista ja kirjoitti monia sotahistoriaa käsitteleviä teoksia.

Armeijan jälkeen hän perusti Kroatian työväenliikkeen historiaa tutkivan instituutin ja aloitti uransa historioitsijana. Vuonna 1965 hän väitteli tohtoriksi Jugoslavian monarkiasta. Vuonna 1965 hänet valittiin Kroatian parlamenttiin.

Tuđman oli myös toisinajattelija ja alkoi arvostella Jugoslavian kommunistien liittoa, mistä syystä hänet erotettiin siitä 1967. Vuonna 1971 Tuđman arvosteli Jugoslavian sentralismia, keskitettyä valtapolitiikkaa, jugoslavismia (halua sulauttaa kaikki Jugoslavian kansat jugoslaaveiksi) sekä serbien ylivaltapyrkimyksiä. Tämä ns. Kroatian kevään aikainen arvostelu toi Tuđmanille parin vuoden vankilatuomion. Kroatian kevät oli alun perin Josip Broz Titon käynnistämä, mutta tämän käsistä riistäytynyt talouden vapauttamista vaativa liike. Koska Tuđman kannatti kuitenkin kommunistista ideologiaa, hänet vapautettiin yhdeksän kuukauden kuluttua.

Vuonna 1981 hänet tuomittiin uudelleen kolmeksi vuodeksi hänen annettuaan haastattelun ruotsalaiselle TV-kanavalle kroaattien asemasta Jugoslaviassa, josta hän istui 11 kuukautta.

Vuonna 1989 kirjassaan Bespuća povijesne zbiljnosti (Sodan kauhut) Tuđman kirjoitti serbejä kuolleen toisen maailmansodan aikaisessa Jasenovacin keskitysleirissä alle 60 000, kun serbien mukaan luku olisi ollut satojatuhansia, jopa miljoona. Tuđman väitti Jugoslavian virallisten lukujen olevan poliittisista syistä tapahtuvaa liioittelua. Jasenovacin keskitysleiri oli saksalaisten miehittäjien kanssa yhteistyössä serbejä vastaan toimineen kroaattien Ustaša-järjestön perustama. Tuđmanin yritys palauttaa historiaa oikeisiin mittasuhteisiinsa ärsytti serbejä, samoin hänen avoimesti ajamansa kroaattikansallinen politiikka.

Tuđman sanoi kroaattien elävän serbityranniassa ja kannatti itsenäistä Kroatiaa tai lievempää Jugoslavian hajauttamista. Hän kannatti myös maan muuttamista kapitalistiseksi ja kiinteitä yhteyksiä Keski-Eurooppaan. Tuđman tajusi serbienemmistöisen ja 1980-luvun loppupuolella yhä enemmän serbialaistuvan Jugoslavian liittoarmeijan Kroatialle aiheuttaman vaaran.

Hän perusti oman Kroatian demokraattisen kommunistipuolueensa 1989, josta tuli myöhemmin Kroatian demokraattinen unioni, HDZ. Tämä kansallis-vanhoillinen puolue laillistettiin ja voitti vaalit seuraavana vuonna saaden 42,5% äänistä ja 56% paikoista parlamentista, ja Tuđmanista tuli Kroatian presidentti. Hän julisti maan itsenäiseksi 1991.

Jo ennen Tuđmanin valintaa Kroatia oli törmäyskurssilla Milošević-vetoisen Jugoslavian johdon kanssa. Tuđman hallitsi Kroatiaa autokraattisesti, itsevaltaisesti, mutta vetkutteli puolustautumisessa serbejä vastaan Kroatian sodassa. Hän esiintyi suurieleisesti valkoisessa univormussa ja viljeli ahkerasti isänmaallisuuden juhlintaa vasta itsenäistyneessä Kroatiassa. Tuđman ei sietänyt hallituksen arvostelua tiedotusvälineissä [1]ja näin rajoitti kansalaisten vapautta. Toisaalta Kroatian kansan pelastajana esiintyvä Tuđman syrji Kroatian serbejä[2], joita joillain alueilla väkivaltaisesti vainottiinkin. Tuđmanin väitetään ajaneen etnisesti puhdasta Kroatiaa. Joka tapauksessa Tuđman katsoi joidenkin valtion väkivaltakoneiston jäsenten serbisiviileihin kohdistamia murhia läpi sormien.

Taistelut jatkuivat vuoteen 1992, jolloin serbeillä oli hallussaan maan serbienemmistöiset alueet ja jolloin Euroopan unioni tunnusti Kroatian. Alueet saatiin takaisin 1995. Tuđman johti Kroatian joukot myös Bosnia-Hertsegovinan sotaan 1992–1995. Valtansa hän vahvisti uudelleenvalinnassa suoralla vaalilla 1992 ja rehellisesti, mutta halliten mediaa 1995. Kansallisten vähemmistöjen, kuten serbien oikeuksiin hän ei suhtautunut kovinkaan myönteisesti.

Kroaatit olivat sodan alussa katkeria Tuđmanille siitä ettei Kroatia puolustautunut kyllin tehokkaasti serbejä vastaan. Tuđmanilla oli voimakas näkemys Kroatian itsenäisyydestä muttei kykyä tehokkaasti toteuttaa sitä päätöksissään, jotka olivat monesti epäonnistuneita ja joista maksettiin kova hinta. Joka tapauksessa Kroatia itsenäistyi Tuđmanin johdolla, ja Franjo Tuđman jäi historiaan, jota niin ahkerasti tutki.

• Yrjö Lautela ja Jyrki Palo: Jugoslavia – kansakunta, jota ei ollut, VAPK-Kustannus 1992,ISBN 9513709566

Viitteet

1. Lautela 1992, s. 85
2. Kroatia ja Montenegro, Leif Sundström Markus Lehtipuu Eeva Sundström, Otava 2007, ISBN 978-952-9715-31-2, s. 26

Kroatian presidentit

Franjo Tuđman (1990–1999) | Vlatko Pavletić (vt.) | Zlatko Tomčić (vt.) | Stjepan Mesić (2000–2010) | Ivo Josipović (2010–)