Francis Harper

Francis Harper (17. marraskuuta 1886 Southbridge, Massachusetts – 17. marraskuuta 1972 Chapel Hill, Pohjois-Carolina) oli yhdysvaltalainen biologi ja lintutieteilijä.

Harper valmistui Cornellin yliopistosta 1914 ja palkattiin saman tien eläintieteilijäksi Kanadaan Athabascaan ja Isolle Orjajärvelle suuntautuneelle tutkimusmatkalle, jota johti Charles Camsell. Palveltuaan upseerina Ranskassa ensimmäisessä maailmansodassa Harper palasi 1920 Athabascaan, jossa hän tutkijatovereineen keräsi 1 200 linnun ja 350 nisäkkään kokoelman. Vuosina 1919–1932 Harper julkaisi sarjan kirjoituksia alueen kasvistosta ja eläimistöstä. Alexander Wetmoren mielestä hän oli ainoa amerikkalainen eläintieteilijä, joka tiesi kuinka kirjoitetaan.

Vuonna 1925 Harper väitteli Cornellissa filosofian tohtoriksi vuonna 1914 keräämästään aineistosta. Väitöskirjan nimi oli A faunal reconnaissance in the Athabaska and Great Slave Lakes region. Vuosien 1920 ja 1947 välisenä aikana Harper työskenteli useissa biologiaan liittyvissä organisaatioissa. Hän oli luonteeltaan äkkipikainen ja omapäinen, eikä kyennyt työskentelemään sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pitänyt tai ei arvostanut. 1945 hän julkaisi teoksen Extinct and Vanishing Mammals of the Old World ja 1958 teoksen The Travels of William Bartram. 1947 Harper palasi Kanadan tutkimusalueilleen, nyt lentokoneella, kun hän edellisillä kerroilla oli liikkunut kanootilla ja lotjalla. Mukanaan hän toi nuoren eläintieteilijän Farley Mowatin Toronton yliopistosta. Harper keräsi jälleen mittavan kokoelman ja julkaisi useita kirjoituksia retkensä tuloksista. Vuonna 1953 hän teki viimeisen retkensä samoille alueille. 1963 hän julkaisi teoksen Caribou and Eskimos. Kaikkiaan hän julkaisi noin 135 tieteellistä kirjoitusta.

Harper nimesi linnuista pikkumyrskysukeltajan (Pelecanoides georgicus) yhdessä Robert Cushman Murphyn kanssa.[1]