Francesco Saverio Nitti

Francesco Saverio Nitti (19. heinäkuuta 1868 Melfi – 20. helmikuuta 1953 Rooma)[1] oli italialainen poliitikko, joka toimi Italian pääministerinä ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1919–1920.

Francesco Saverio Nitti
Italian pääministeri
23. kesäkuuta 1919–15. kesäkuuta 1920
Monarkki	Viktor Emanuel III
Edeltäjä	Vittorio Emanuele Orlando
Seuraaja	Giovanni Giolitti
Henkilötiedot
Syntynyt	19. heinäkuuta 1868 Melfi, Italian kuningaskunta
Kuollut	20. helmikuuta 1953 (84 vuotta) Rooma, Italian kuningaskunta
Tiedot
Puolue	Historiallinen äärivasemmisto Radikaalipuolue Demokraattiliberaalinen puolue
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Nitti toimi alun perin lehtimiehenä ja taloustieteen professorina Napolin yliopistossa, kunnes hänet valittiin vuonna 1904 Italian edustajakamariin liberaalien edustajana. Hän toimi maatalous-, teollisuus- ja kaupaministerinä Giovanni Giolittin hallituksessa vuosina 1911–1914, missä ominaisuudessa hän kansallisti vakuutustoimen. Lokakuusta 1917 tammikuuhun 1919 hän oli rahaministerinä Vittorio Emanuele Orlandon hallituksessa. Orlandon erottua kesäkuussa 1919 Nittistä tuli pää- ja sisäministeri. Italia oli tuolloin keskellä sota-ajasta aiheutunutta taloudellista kriisiä ja samalla mukana Versaillesin rauhanneuvotteluihin liittyneessä aluekiistassa muiden voittajavaltioiden kanssa.[2][1] Nittin hallitus ei saanut palautettua Italiaan sisäistä järjestystä eikä useista yrityksistään huolimatta löytämään ulkovaltojen kanssa tyydyttävää kompromissia Fiumen kysymyksestä, mikä alensi hallituksen suosiota.[2] Hallitus muutti elokuussa 1919 vaalilakia siten, että parlamenttivaaleissa siirryttiin suhteellisen vaalitapaan, mikä vain vahvisti oppositiossa olleita sosialisteja. Erityisesti harmeja aiheuttivat teollisuustyöläisten laajat lakot sekä uuden fasistipuolueen aiheuttamat järjestyshäiriöt. Nitti erosi lopulta 9. kesäkuuta 1920.[1]

Nitti oli vielä parlamentin jäsenenä 1921–1924, mutta jäi syrjään politiikasta fasistien kiristäessä otettaan vallasta. Myöhemmin hän asui vuosia maanpaossa Ranskassa ja omistautui kirjoittamiselle. Saksalaiset vangitsivat Nittin toisen maailmansodan aikana elokuussa 1943 ja internoivat hänet Itävaltaan, mistä hän vapautui sodan päätyttyä. Hänet valittiin Italian senaattiin vuonna 1948.[1]