Fran Drescher

Fran Drescher toukokuussa vuonna 2007.

Drescher teki elokuvadebyyttinsä menestyneessä musiikki-/draamaelokuvassa Saturday Night Fever – lauantai-illan huumaa, joka sai ensi-iltansa vuonna 1977. Drescher teki elokuvassa pienen, mutta näyttävän roolin Connie-nimisenä tanssijana. Vuotta myöhemmin Drescher alkoi saada enemmän huomiota elokuvista American Hot Wax – kuumaa vahaa (1978) ja Pelon kesä (1978).[2] Drescher teki myös dramaattisen roolin Miloš Formanin draamaelokuvassa Ragtime – toivon ja vihan aika (1981).

1980-luvulla Drescher sai menestystä luonnenäyttelijänä elokuvissa Hollywoodin svengijengi (1980), Tohtori Detroit (1983), Ensimmäinen leffa (1989), Kaapelit irti! (1989) ja Cadillac Man (1990). Drescherin tunnetuimpiin elokuvarooleihin lukeutuu myös Hei me rokataan! (1984), jossa hän näyttelee tiedottaja Bobbi Fleckmania. Vuodesta 1982 Drescher alkoi esiintyä myös televisiossa vierailevissa rooleissa. Hän on tehnyt vierailurooleja muun muassa sarjoihin Who's the Boss? (1985), Harryn lakitupa (1986) ja Alf (1990).

Drescher ja Jacobson loivat oman televisiosarjansa Nannyn vuonna 1993, jota esitettiin CBS:llä vuodesta 1993 vuoteen 1999 asti. Nannyn ansiosta Drescheristä tuli maailmanlaajuisesti suuri tähti. Nanny on genreltään tilannekomedia, jossa Drescher näyttelee viehättävää ja pirteää Fran Fine -nimistä naista. Fran Finesta tulee ohimennen Margaret "Maggie" (Nicholle Tom), Brighton "B" (Benjamin Salisbury) ja Grace "Gracie" (Madeline Zima) Sheffieldin lastenhoitaja. Nokkeluutensa ja viehättävyytensä ansiosta Fran pääsee lasten leskeksi jääneen kalkkeutuneen ja asiallisen isän Maxwell Sheffieldin (Charles Shaughnessy) suosioon. Maxwell Sheffield on englantilainen herrasmies, joka työskentelee Broadwaylla tuottajana. Muissa rooleissa on muun muassa Daniel Davis, Lauren Lane, Renée Taylor, Ann Morgan Guilbert ja Rachel Chagall. Nannya tehtiin kuusi tuotantokautta ja jaksoja kertyi 147. Drescher toimi Nannyn tuottajana ja käsikirjoittajana.[2] Hän myös ohjasi sarjan kolme jaksoa. Drescher sai Fran Finen roolista kaksi Emmy-ehdokkuutta parhaasta naispääosasta,[3][2] ja kaksi Golden Globe -ehdokkuutta parhaasta naispääosasta vuosina 1996–1997.[2] Fran Fine toi hänelle myös American Comedy Award- ja Satellite Award-ehdokkuudet (1996 ja 1997).

Aikakauslehti People valitsi Drescherin yhdeksi maailman kauneimmaksi naiseksi vuonna 1996.

Drescherin myöhempiin elokuvarooleihin lukeutuvat Francis Ford Coppolan ohjaama Jack (1996), Tyttö ja tyranni (1997), Ihmeentekijä (2000) ja Hotel Transylvania (2012). Drescher on myös lainannut ääntään Pearlille animaatioelokuvassa Huisi hai (2006).

Fran Drescher vuoden 2011 Cannesin elokuvajuhlilla.

Nannyn jälkeen Drescher teki paluun televisioon pää- ja sivuosissa. Vuonna 2003 Drescher esiintyi lyhytikäiseksi jääneen tilannekomedian Good Morning, Miamin jaksoissa Roberta Diazina. Vuonna 2004 Drescher esiintyi tv-spesiaalissa The Nanny Reunion: A Nosh to Remember, jossa esiintyivät Drescherin kollegat Nannystä.

Vuonna 2005 Drescher teki "comebackin" televisioon uuden tilannekomediansa Mutsin kyydissä kanssa. Sarjassa Drescher näytteli Fran Reevesiä, kahden lapsen keski-ikäistä äitiä, joka elää Riley Martinin (Ryan McPartlin) kanssa. Ryan on Frania puolet nuorempi eikä Ryan ole paljoa Franin poikaa vanhempi. Entinen Nanny-kollega Charles Shaughnessy näytteli Franin hurmaavaa entistä aviomiestä, Tediä. Mutsin kyydissä lopetettiin 17. toukokuuta 2006 kahden tuotantokauden jälkeen.

Vuonna 2006 Drescher teki vierailevan roolin Kova laki: Rikollinen mieli -sarjan jaksoon "The War at Home". Jakso esitettiin Yhdysvaltain televisiossa 14. marraskuuta. Samana vuonna Drescher lainasi ääntään naispuoliselle golemille Simpsonien jaksoon "Kauhujen talo, osa 17". Drescher vieraili vuonna 2008 Entouragen jaksossa "The All Out Fall Out", jossa hänen roolinsa oli rouva Levine.

Vuonna 2008 Drescher ilmoitti, että hänellä oli kehitteillä uusi sitcom nimeltään The New Thirty, jossa myös Rosie O'Donnell tulisi näyttelemään.[4] Sarja olisi kertonut kahdesta vanhahkosta lukioystävyksestä selviytymässä keski-iän kriiseistä.[4] Sitcom jäi kuitenkin toteutumatta. Vuonna 2010 Drescher palasi uudestaan television pariin oman päiväsaikaan esitettävän The Fran Drescher Tawk Show -nimisen talk show'n kanssa. Vaikka ohjelma debytoi vahvasti, se lopetettiin sen kolmen viikon koeajan jälkeen ohjelman saatua kohtalaista menestystä. Seuraavana vuonna Drescherin ja Peter Marc Jacobsonin luoma sitcom Happily Divorced debytoi TV Landin televisiokanavalla 15. kesäkuuta vuonna 2011. Happily Divorced -sarjassa Drescher näyttelee losangelesilaista floristi Fran Lovettia, jonka Peter-niminen aviomies tulee ulos kaapista 18 aviovuoden jälkeen. Drescher myös tuotti ja käsikirjoitti Happily Divorcedin jaksoja. Happily Divorced lopetettiin elokuussa 2013 34:n jakson jälkeen.

Drescher debytoi Broadwaylla 4. helmikuuta vuonna 2014 musikaalissa Cinderella äitipuoli Madamen roolissa.

Tammikuussa vuonna 1985 kaksi aseistautunutta ryöstäjää murtautui Drescherin ja Jacobsonin Los Angelesissa sijainneeseen asuntoon. Toinen heistä penkoi heidän kotinsa ja toinen raiskasi Drescherin ja hänen ystävänsä aseella uhaten. Jacobsonin kimppuun oli hyökätty ja hänet sidottiin. Jacobson pakotettiin todistamaan koko tapahtunut. Drescheriltä kesti monta vuotta toipua tapahtuneesta; häneltä meni vielä kauemmin myöntää tapahtunut lehdistölle. Hän kertoi Larry Kingin haastattelussa, että vaikka kokemus oli traumaattinen, hän kuitenkin löysi tapoja muuttaa sitä jollakin tavalla positiiviseksi. Kirjassaan Cancer Schmancer (2002) näyttelijätär kirjoitti: "Koko elämäni on vaihdellut negatiivisen ja positiivisen välillä." Drescherin raiskaaja, joka oli ehdonalaisessa vapaudessa rikoksen aikaan, palautettiin vankilaan ja hänet tuomittiin kahteen elinkautiseen.[6]

Drescher Dancer Against Cancerin lehdistötilaisuudessa vuonna 2010.

Kahden vuoden oireilun ja väärien diagnoosien jälkeen Drescher otettiin Los Angelesin Cedars Sinai Hospitaliin 21. kesäkuuta vuonna 2000 tohtorien diagnosoitua häneltä kohtusyövän.[2] Drescherille tehtiin välittömästi sairauden hoitamisen kannalta radikaalinen kohdunpoisto. Drescher sai terveen paperit eikä leikkauksen jälkeistä hoitoa tilattu.

Drescher kirjoitti kokemuksistaan toisessa kirjassaan Cancer Schmancer, joka julkaistiin vuonna 2002.[6][2] Hänen kirjansa tarkoituksena on nostaa tietoisuutta miehille ja naisille syövän varhaisvaroitusmerkeistä.[2]