François de La Rocque

François de La Rocque (1885 Cantal – 28. huhtikuuta 1946 Pariisi)[1] oli ranskalainen sotilas ja jyrkän oikeistolainen poliitikko, joka toimi 1930-luvulla Croix de Feu -järjestön ja sen jälkeen itse perustamansa Parti Social Français -puolueen (PSF) johtajana.

De La Rocque puhumassa PSF:n puoluekokouksessa vuonna 1936.

La Rocque syntyi vanhaan upseerisukuun ja hänen isänsä oli kenraali. Hän valmistui itse upseeriksi Saint-Cyrin sotilasakatemiasta ja osallistui ensimmäiseen maailmansotaan. Sen jälkeen hän palveli marsalkka Ferdinand Fochin esikunnassa sekä vuosina 1922–1924 Puolassa ja 1924–1928 Marokossa, mutta erosi lopulta armeijasta. Vuonna 1931 La Rocque valittiin kiihkokansallismielisen Croix de Feu -veteraanijärjestön puheenjohtajaksi. Staviskyn tapauksen nostatettua Ranskassa kuohuntaa hän asettui johtamaan Pariisin kaduilla 6. helmikuuta 1934 syntyneitä suurmielenosoituksia, jotka johtivat Édouard Daladierin hallituksen eroon samana iltana. La Rocquella arveltiin olleen tilaisuus jopa vallan kaappaamiseen, mihin hän ei kuitenkaan ryhtynyt. Tapauksen jälkeen Croix de Feun maine kärsi pahoin ja kansanrintamahallitus lakkautti järjestön vuonna 1936. La Rocque perusti sen seuraajaksi Parti Social Français -nimisen oikeistoradikaalin puolueen.[1]

Toisen maailmansodan miehityksen aikana La Rocque alkuun tuki Vichyn hallitusta ja mukautti PSF:n toiminnan uuteen tilanteeseen. Vuodesta 1942 alkaen hän kuitenkin muutti näkemyksiään ja alkoi lähentyä Ranskan vastarintaliikettä. Saksalaiset pidättivät hänet 1943 ja hän vietti sodan loppuajan vankeudessa Saksassa. Sodan jälkeen hän ei enää palannut Ranskan politiikkaan.