François d’Orléans

François Ferdinand Philippe Louis Marie d’Orléans, Joinvillen prinssi (de Joinville; 14. elokuuta 1818 Neuilly-sur-Seine – 16. kesäkuuta 1900 Pariisi)[1] oli ranskalainen laivastoupseeri, joka toteutti monia uudistuksia Ranskan laivastossa.

François d’Orléans
François d’Orléans vuonna 1843.
Syntynyt	14. elokuuta 1818 Neuilly-sur-Seine, Ranska
Kuollut	16. kesäkuuta 1900 (81 vuotta) Pariisi, Ranska
Puoliso	Françoise du Brésil
Lapset	Françoise of Orléans Pierre Marie Léopoldine
Koko nimi François Ferdinand Philippe Louis Marie d’Orléans
Suku	Orléans
Isä	Ludvig Filip I
Äiti	Marie-Amélie de Bourbon-Siciles
Uskonto	roomalaiskatolinen
Nimikirjoitus

De Joinvillen isä oli Orléansin herttua, myöhempi Ranskan kuningas Ludvig Filip I. Hän liittyi laivastoon vuonna 1831 ja hänet ylennettiin luutnantiksi 1836. Hän osallistui vuonna 1838 sotaretkeen Meksikon Vera Cruziin ja sai seuraavana vuonna ylennyksen kapteeniksi. Vuonna 1840 hän kuljetti Napoleonin jäännökset Saint Helenan saarelta kotimaahan Ranskaan. Vuonna 1844 de Joinville ylennettiin vara-amiraaliksi. Hän aiheutti myöhemmin skandaalin vertaamalla aikakauslehti Revue des Deux Mondesissa julkaisemassaan artikkelissa maansa laivastoa Englannin laivastoon jälkimmäisen eduksi. Hän yllytti Ranskaa hankkimaan moderneja höyrylaivoja ja tuki Henri Dupuy de Lômea varhaisten höyrylaivojen suunnittelussa. Hän julkaisi 1850-luvulla Ranskan laivastoa käsitelleet teokset Essais sur la marine française ja Études sur la marine.[1]

De Joinville siirtyi helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1848 Englantiin. Yhdysvaltain sisällissodan puhjettua vuonna 1861 hän matkusti yhdessä poikansa ja kahden veljenpoikansa Pariisin kreivin ja Chartresin herttuan kanssa Yhdysvaltoihin, jossa he värväytyivät vapaaehtoisina Pohjoisvaltioiden armeijaan. De Joinville palveli merisotakoulussa. Ranskan–Saksan sodan aikana 1870–1871 hän tarjoutui palvelemaan Ranskan armeijassa, mutta sekä keisarikunnan että myöhemmin tasavallan hallitus torjuivat ehdotuksen.[2] Hän palasi Ranskaan sodan aikana salaa kahdesti, jälkimmäisellä kerralla salanimellä eversti Lutherod, mutta joutui kummallakin kerralla karkotetuksi.[1] Jälkimmäisellä kerralla hän ehti osallistua väärällä nimellä taisteluihin kenraali Aurellen ja kenraali Chanzyn joukoissa ennen kuin hän paljastui ja sotaministeri Léon Gambetta karkotti hänet maasta tammikuussa 1871.[2] Myöhemmin samana vuonna rojalistienemmistöinen kansalliskokous kumosi lain Orléansin suvun jäsenten karkotuksesta, joten de Joinville saattoi nyt palata luvallisesti maahan. Hänet valittiin 1871 Haute-Marnen edustajana kansalliskokoukseen, mutta hän vetäytyi politiikasta vuonna 1875.[1]

De Joinville oli vuodesta 1843 naimisissa prinsessa Franciscan, Brasilian keisari Pedro I:n tyttären kanssa. Heillä oli yksi poika ja yksi tytär.[2]