François Leclerc du Tremblay

François Leclerc du Tremblay eli isä Joseph (ransk. père Joseph; 4. marraskuuta 1577 Pariisi – 18. joulukuuta 1638 Rueil) oli ranskalainen munkki, uskonnollinen mystikko ja poliittinen vaikuttaja. Hän oli kardinaali Richelieun vaikutusvaltainen neuvonantaja, joka tunnettiin nimellä l’éminence grise.[1] Tästä on syntynyt käsite harmaa eminenssi, joka tarkoittaa kulissien takaista vaikuttajaa.[2]

François Leclerc du Tremblay, piirros.

Tremblay ja Richelieu, Charles Édouard Delortin historiamaalaus 1800-luvulta.

Tremblayn isä oli oikeuslaitoksen virkamies ja äiti aatelisnainen.[3] Nuorena Tremblay opiskeli Pariisin yliopistossa, matkusteli eri puolilla Ranskaa, Italiaa ja Saksaa sekä palveli lyhyen aikaa armeijassa.[3][4] Hän liittyi kapusiinimunkkeihin vuonna 1599 Orléansissa,[3] ja omistautui sen jälkeen rukoilulle, saarnaamiselle ja käännytystyölle.[1] Tremblay sai vihkimyksensä vuonna 1604, ja hän toimi sen jälkeen muun muassa filosofian professorina.[3] Vuonna 1613 hänestä tuli kapusiiniveljestön Tourainen kirkkoprovinssia johtanut provinsiaali.[4][3] Hän pyrki puhdistamaan läntisen ja eteläisen Ranskan protestanttisuudesta.[4] Tremblayn johdolla perustettiin vuonna 1617 Notre-Dame du Calvaire -niminen benediktiininunnien kongregaatio, jolla oli luostareita usealla paikkakunnalla. Hän kirjoitti uskonnollisia teoksia, joista tärkeimmät ovat Exercice des bienheureux practicables en terre par les âmes dévotes (1610) ja Introduction à la vie spirituelle (1626).[3]

Tremblay tutustui tuolloin Luçonin piispana toimineeseen Richelieuhun ollessaan järjestämässä Fontevraudin luostarin asioita. Vuonna 1611 Richelieu teki hänestä sihteerinsä.[1] Kun Richelieusta vuonna 1624 tuli Ranskan johtava ministeri, myös Tremblay sai kutsun hoviin.[4] Tremblaysta tuli Richelieun oikea käsi varsinkin Ranskan ulkopolitiikkaa koskeneissa asioissa, ja hänen valtansa vastasi käytännössä ulkoministeriä, vaikka hänellä ei ollutkaan mitään muodollista asemaa maan hallituksessa.[1][4] Myöhemmin hänen vaikutusvaltaansa Richelieuhun on myös liioiteltu.[4]

Richelieu ja Tremblay yhdistivät voimansa ajaessaan Ranskan osallistumista kolmikymmenvuotiseen sotaan. Richelieuta kiinnosti ensisijaisesti Ranskan vallan kasvattaminen Euroopassa, Tremblayta taas uskonsota protestanttisia maita vastaan.[1] Tremblay hoiti monia tärkeitä neuvotteluita Richelieun edustajana ja johti tämän diplomaattisia operaatioita, merkittävimpänä niistä vuoden 1630 Regensburgin valtiopäivien ohjailu.[4] Tremblayn ansiosta keisari Ferdinand II ei saanut valtiopäiviä valitsemaan poikaansa seuraajakseen.[3] Yhdessä Nevelin herttuan kanssa Tremblay yritti myös huonolla menestyksellä saada aikaiseksi uuden ristiretken turkkilaisia vastaan.[4] Kuollessaan vuonna 1638 Tremblay oli kansan parissa hyvin epäsuosittu sotakiihkoilunsa vuoksi.[1]

Tremblay tunnettiin ”harmaana eminenssinä”, kun taas Richelieusta käytettiin nimitystä ”punainen eminenssi”.[1] Ylhäisyyttä tarkoittava sana ”eminenssi” oli kardinaalien arvonimi.[2] Värit viittasivat Tremblayn harmaaseen munkinkaapuun ja Richelieun punaiseen kardinaalinviittaan.[5][6]