Four Thirds

Four Thirds on vuonna 2001 julkaistu, Kodakin ja Olympuksen kehittämä standardi, jonka määrittelee rajapinnan objektiivien kiinnittämiseksi järjestelmäkameran runkoon. Vuonna 2010 julkaistu Olympus E-5 oli viimeinen Four Thirds -standardin mukainen kamera.

Four Thirds -logo.

Four Thirds oli ensimmäinen varta vasten digitaalisille järjestelmäkameroilla suunniteltu standardi, ja se otti huomioon digitaalisten kameroiden erityispiirteet. Objektiivit on suunniteltu digitaalisia sensoreita varten, ja ne ovat yleensä telesentrisiä [1]. Four Thirds -objektiivit ovat jonkin verran muiden järjestelmäkameroiden objektiiveja pienempiä, pääasiassa pienemmän kennon vuoksi. Ero on selvä erityisesti kauko-objektiiveissa, joissa esimerkiksi Four Thirds -standardin mukainen 300 mm:n polttovälin objektiivi vastaa 600 mm:n polttoväliä 35 mm filmillä. Tällöin sanotaan, että rajauskerroin (engl. crop factor) on 2.

Panasonic ja Olympus ovat myöhemmin kehittäneet konseptin pidemmälle peilittömässä Micro Four Thirds -standardissa, joka on korvannut Four Thirds -standardin. Four Thirds -järjestelmään kuuluvia objektiiveja voi käyttää Micro Four Thirds -kameroissa sovittimen avulla. Objektiivin ja kennon välinen etäisyys Four Thirds -standardissa on 38,67 mm, kun Micro Four Thirds -standardissa se on vain 20 mm.

Kennon koko ja suhdeluku
Yleisimpien kennojen kokoa kuvaava havaintopiirros.

Järjestelmän nimi, Four Thirds, tulee kamerassa käytetyn kennon koosta. Kenno tunnetaan usein 4/3 -tyypin nimikkeellä (tai 4/3"). Tämä kuvaa kennon tyyppiä, ei itse valoherkän kennon alaa, joka on usein paljon pienempi. 4/3 kuvaa kennon sivujen suhdetta 17,3 mm / 13 mm, eikä halkaisijaa tuumissa[1]. Kenno on noin 30–40 % pienempi kuin APC-kennossa, mutta kuitenkin noin 9 kertaa suurempi kuin kompaktikameroissa käytettävissä 1/2,5" sensoreissa.

Kuvan koon suhdeluku 4:3 erottaa Four Thirdsin muista järjestelmäkameroista, jotka yleensä seuraavat perinteistä 35 mm:n filmistä tuttua 3:2 suhdelukua. Four Thirds -standardi tosin määrittää vain kennon halkaisijan pituuden, joten teoriassa on mahdollista tehdä standardin mukaisia kameroita, joissa kennon sivujen suhde on 3:2.

Olympuksella työskentelevä John Knaur kertoo Four Thirdsin merkitsevän sekä kennon kokoa että valmiin kuvan kokoa[2]. Hän huomauttaa myös 4:3 suhdeluvun mukailevan paremmin amerikkalaista letter-standardia kuin 3:2 kuvakoko. Tosin suhdeluku 3:2 on lähempänä Euroopassa tunnettua ISO-216 -standardia, joka määrittelee mm. A4-paperikoon.

Hyödyt, haitat ja erot
Olympus E-420, "pannukakku" -objektiivilla. E-4XX sarjaa mainostettiin maailman pienimpänä järjestelmäkamerana[3].

Hyödyt
  • Pienemmän kennon takia voi rakentaa pienempiä ja kevyempiä kamerarunkoja ja objektiiveja. Four Thirds mahdollistaa f/2 zoom-objektiivien valmistamisen, jotka ovat aikaisemmin olleet erittäin raskaita, painavia ja vaikeita suunnitella suuremmille kennoille.
  • Telesentrinen optinen valonkulku tarkoittaa sitä, että valo osuu suoraan kennoon, tuottaen kirkkaammat kuvien kulmat ja ennen kaikkea tarkemman kuvanlaadun myös reuna-alueilla. Tämä koskee erityisesti laajakulmaobjektiiveja.
  • Koska objektiivin etäisyys kennosta on jonkin verran pienempi kuin useimmilla muiden standardien mukaisissa objektiiveissa (Canon FD, Canon EF, Nikon F and Pentax K, Olympus OM), voi useita muita objektiiveja käyttää Four Thirds -kamerarungoissa sopivan sovitteen avulla.
  • Pienemmällä kennolla saa kuvattua tarkan kuvan suuremmalta syvyysalueelta. Tämä vähentää epätarkkojen kuvien syntymisen riskiä.

Haitat
  • Kennon pieni koko merkitsee pienempikokoisia objektiiveja, jotka keräävät vähemmän valoa kuin suuremmille kennoille suunnitellut objektiivit. Tämä johtaa samalla kennon pikselimäärällä kuvan kohinan lisääntymiseen. Käytännössä kennolla on heikompi dynamiikka (vähemmän sävyjä) ja enemmän kohinaa suurilla ISO-arvoilla. Tästä huolimatta Four Thirds -kennojen tekninen suorituskyky on hyvin lähellä APS-C-kennojen tasoa. Objektiivien valonkeräyskyky on merkittävästi suurempi (4-kertainen) vasta kinofilmikokoisten kennojen kohdalla.
  • Objektiivin kuvakulma kennolla on riippuvainen kennon diagonaalin ja objektiivin polttovälin suhteesta. Pienemmällä kennolla varustetussa kamerassa voidaan käyttää lyhyempipolttovälistä objektiivia saman kuvakulman saavuttamiseksi, mikä johtaa laajempaan syvyysterävyysalueeseen kennolle syntyvään kuvaan. Tietyntyyppisessä valokuvauksessa, esim. muoto- ja taidevalokuvat, kohde usein nostetaan taustasta syvyysterävyysaluetta rajoittamalla. Kapeampi syvyysterävyysalue edellyttäisi pitkää polttoväliä, suurtä kuvaussuhdetta, tai suurta himmenninaukkoa. Muotokuvaukseen sopii yleensä noin 1,5–2 kertaa normaalipolttoväliltään oleva objektiivi. Four Thirdissä voi käyttää esimerkiksi sovittimella Sonnar-tyyppistä 35 millisen kinofilmikameran 1,2 tai 1,4 valovoimaista 50 tai 55 mm:n normaaliobjektiivia, ja jos haluaa pitempää polttoväliä 75 tai 85 mm valovoimaltaan vähintään 2 oleva kinokameraoptiikka. Pienen kennon takia kuvaa joutuu suurentamaan enemmän kuin suurempaa originaalia. Suurentaminen heikentää kuvan yleistä terävyysvaikutelmaa, kuvan laatua yleensä, ja pienentää terävyysaluetta samalta katseluetäisyydeltä. Mikäli kuvataan sama näkymä kahdelle eri kokoiselle kennolle polttoväliltään niiden diagonaalia vastaavalla objektiivilla ja valmistetaan kummastakin originaalista samalla suurennussuhteella printti jota katsellaan sen lävistäjän etäisyydeltä, niiden terävyysaluevaikutelma on sama. Mikäli samoilla lähtökohdilla kuvatuista eri kokoisista originaaleista valmistetaan saman kokoinen printti eri suurennussuhteella, on pienemmästä originaalista valmistetussa printissä lyhyempi terävyysalue ja huonompi yleislaatu katseltuna samalta etäisyydeltä.
Piirros, jossa näkyy eri kennojen koot 35 mm filmiin suhteutettuna.

Standardia käyttävät kameravalmistajat

Standardin mukaisia kameroita ja objektiiveja ovat valmistaneet seuraavat yhtiöt.

Panasonic on lopettanut Four Thirds -kameroiden ja objektiivien valmistuksen ja keskittyy yksinomaan Micro Four Thirds -standardiin. Olympus tukee edelleen kumpaakin standardia, mutta senkin painopiste järjestelmäkameroissa on samaten Micro Four Thirds. Vuonna 2011 Olympus julkisti ammattikäyttöön suunnitellun Olympus E-5 -järjestelmäkameran, mutta sen suunnitelmissa ei tiettävästi ole enää muiden Four Thirds -kameroiden tai objektiivien valmistus, eikä E-5 ole sekään enää saatavilla.

Lähteet
  1. Four Thirds System Olympus.fi. Olympus Finland. Viitattu 16.3.2010. (englanniksi)
  2. Knaur haastattelu 1.10.2002
  3. Olympus E400 Digital Camera Review letsgodigital.org

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.