Fotios Suuri

Pyhä Fotios Suuri (m.kreik. Φώτιος ο Μέγας, noin 820–893), oli Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka vuosina 858–867 sekä 877–886. Ortodoksinen kirkko pitää häntä yhtenä suurimmista patriarkoista sitten Johannes Khrysostomoksen ja on kanonisoinut hänet pyhien joukkoon.[1] Fotioksen paavinvastaisia kirjoituksia ja puheita on pidetty yllytyksenä idän ja lännen kirkkojen väliseen skismaan^lähde?; Konstantinopolin neljäs kirkolliskokous vuonna 869 tuomitsi Fotioksen ottaneen laittomasti patriarkan arvon itselleen.[2]. Myöhemmin vuosina 879–880 pidetty Konstantinopolin paikallinen kirkolliskokous palautti Fotiokselle patriarkan arvon ja tuomitsi hänen erottamisensa.

1600-luvulta peräisin olevassa slaavilaisessa käsikirjoituksen miniatyyrissä kuvataan Fotios kastamassa bulgarian tsaari Boris I:stä.

Osa Fotioksen nimiin laitetuista paavinvastaisista kirjoituksista on kuitenkin satoja vuosia myöhemmin syntyneitä tekstejä.

Fotioksen tärkeimmät teokset ovat:

• Bibliothēkē (Βιβλιοθήκη), antiikin kreikkalaisen ja varhaisbysanttilaisen kirjallisuuden antologia
• Leksikon (Λέξικον), sanasto helpottamaan klassikoiden lukemista
• Amfilokhia (Ἀμφιλόχια), kolmesataa kysymystä ja vastausta Raamatun vaikeiden kohtien tulkinnasta
• Pyhän Hengen mystagogiasta (Περί της του Αγίου Πνεύματος μυσταγωγίας), Nikean uskontunnustuksen filioque-lisäystä vastaan tehty tutkielma.
• Manikealaisia vastaan (Κατά Μανιχαίων), kirjoitus manikealaisuutta vastaan.
• Nomokaanon (Νομοκάνων), kokoelma apostolisia ja ekumeenisten kirkolliskokousten kanoneja.