Hypofosforihapoke

Hypofosforihapoke
Tunnisteet
CAS-numero	6303-21-5
Ominaisuudet
Molekyylikaava	H3PO2
Moolimassa	65,994
Ulkomuoto	Värittömiä kiteitä
Sulamispiste	26,5 °C[1]
Tiheys	1,493 g/cm3
	Infobox OK

Hypofosforihapoke eli alifosforihapoke tai fosfiinihappo (H₃PO₂) on yksi fosforin happihapoista.

Ominaisuudet

Hypofosforihapoke on keskivahva monoproottinen happo. Sen pK_a-arvo on 2,1. Hypofosforihapokkeella on kaksi tautomerista muotoa. Toisessa molempiin happiatomeihin on liittyneenä vetyatomi ja lisäksi yksi vetyatomi on muodostanut sidoksen fosforin kanssa. Stabiilimmassa tautomerisessa muodossa vain toiseen happiatomeista on sitoutunut vetyatomi ja fosforiatomiin on sitoutunut kaksi vetyatomia.[1][2][3]

Hypofosforihapokkeen tautomeriset muodot

Hypofosforihapoke ja sen suolat, hypofosfiitit, ovat erittäin vahvoja pelkistimiä. Ne kykenevät pelkistämään muun muassa Cu²⁺-ionit kuparihydridiksi ja ilman happi voi hapettaa sen fosforihapokkeeksi. Kuumennettaessa yli 133 °C:n lämpötilaan yhdiste hajoaa disproportioituen fosfiinikaasuksi ja fosforihapoksi.[1][2][3]

2 H₃PO₂ → PH₃ + H₃PO₄

Valmistus

Hypofosforihapoketta valmistetaan pääasiassa kahdella tavalla. Valkoinen fosfori muodostaa emäksisessä kalsium- tai bariumhydroksidilietteessä keitettynä fosfiinia ja hypofosforihapokkeen suolaa. Tämän jälkeen muodostuva suola käsitellään vahvalla hapolla, kuten rikkihapolla, jolloin hypofosforihapoke vapautuu suoloistaan. Rikkihappoa käytettäessä epäpuhtautena muodostuu niukkaliukoisia kalsium- tai bariumsulfaatteja, jotka voidaan erottaa suodattamalla. Hypofosforihapokkeen vesiliuosta haihduttaessa happo kiteytyy ja voidaan erottaa. Happo voidaan myös uuttaa dietyylieetteriin.[1][2][3]

2 P₄ + 3 Ca(OH)₂ + 6 H₂O → 2 PH₃ + 3 Ca(H₂PO₃)₂

Ca(H₂PO₃)₂ + H₂SO₄ → CaSO₄ + 2 H₃PO₂

Toinen tapa valmistaa yhdistettä on fosfiinin hapetus jodin avulla. Sivutuotteena muodostuu vetyjodidia, joka voidaan poistaa tuotteesta tislaamalla.[1][2][3]

PH₃ + 2 I₂ + 2 H₂O → H₃PO₂ + 4 HI

Lähteet

Darrell C. Fee, David R. Gard & Chen-Hsyong Yang: Phosphorus Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006 Viitattu 22.6.2012
Gerhard Bettermann, Werner Krause, Gerhard Riess & Thomas Hofmann: Phosphorus Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000 Viitattu 22.6.2012
Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 716. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.6.2012). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[kirk-othmer-1] Darrell C. Fee, David R. Gard & Chen-Hsyong Yang: Phosphorus Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006 Viitattu 22.6.2012

[ullmann-2] Gerhard Bettermann, Werner Krause, Gerhard Riess & Thomas Hofmann: Phosphorus Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000 Viitattu 22.6.2012

[inorganic-3] Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 716. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.6.2012). (englanniksi)